[Top][All Lists]
[Date Prev][Date Next][Thread Prev][Thread Next][Date Index][Thread Index]
www/philosophy shouldbefree.fi.html
|
From: |
Pavel Kharitonov |
|
Subject: |
www/philosophy shouldbefree.fi.html |
|
Date: |
Mon, 14 May 2012 15:34:01 +0000 |
CVSROOT: /web/www
Module name: www
Changes by: Pavel Kharitonov <ineiev> 12/05/14 15:34:01
Modified files:
philosophy : shouldbefree.fi.html
Log message:
Fix fancy line endings.
CVSWeb URLs:
http://web.cvs.savannah.gnu.org/viewcvs/www/philosophy/shouldbefree.fi.html?cvsroot=www&r1=1.3&r2=1.4
Patches:
Index: shouldbefree.fi.html
===================================================================
RCS file: /web/www/www/philosophy/shouldbefree.fi.html,v
retrieving revision 1.3
retrieving revision 1.4
diff -u -b -r1.3 -r1.4
--- shouldbefree.fi.html 5 May 2005 19:37:16 -0000 1.3
+++ shouldbefree.fi.html 14 May 2012 15:33:25 -0000 1.4
@@ -1,4 +1,1017 @@
-<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
<html>
<head>
<title>Miksi ohjelmistojen pitäisi
-olla vapaita - GNU-projekti - Free
Software Foundation (FSF)</title>
<link rev="made"
-href="mailto:address@hidden";>
</head>
<body bgcolor="#ffffff" text="#000000" link="#1f00ff" alink="#ff0000"
-vlink="#9900dd">
<h3>Miksi ohjelmistojen pitäisi olla vapaita</h3>
<meta http-equiv="content-type" content="text/html; charset=ISO-8859-1">
<p> <a href="http://www.stallman.org/rms.html";><strong>Richard
Stallman</strong></a>
</p>
<p> (24. huhtikuuta, 1992) </p>
<p><a href="/graphics/philosophicalgnu.html"><img
src="/graphics/philosophical-gnu-sm.jpg" width="160" height="200">
</a> [ <!-- Please keep this list alphabetical
-->
<!-- PLEASE UPDATE THE LIST AT THE BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! --> <a
href="/philosophy/shouldbefree.cs.html">Czech</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.html">English</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.fr.html">French</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.id.html">Indonesian</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.pt.html">Portuguese</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.ru.html">Russian</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.es.html">Spanish</a> <!-- Please keep this list
alphabetical -->
<!-- PLEASE UPDATE THE LIST AT THE BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! --> ]
</p>
<p> </p>
<p> </p>
<h3>Johdanto</h3>
<p> Ohjelmistojen olemassaolo nostaa väistämättä esiin
ongelman siitä, miten niiden käytöstä tulisi
päättää.
Oletetaan esimerkiksi, että jollakulla on kopio ohjelmistosta ja
että
hän tapaa jonkun toisen, joka myös haluaisi kopion. Oletetaan
lisäksi, että he pystyisivät lisäkopion tekemään.
Kenen tulisi päättää, tehdäänkö kopio?
Kyseisten henkilöiden? Vai jonkun muun osapuolen, vaikkapa
”omistajan”?
</p>
<p> Ohjelmistojen kehittäjät tarkastelevat yleensä ongelmaa
silmämääränään kriteeri, jonka mukaan kysymys
on ratkaistava niin, että ohjelmistojen kehittäjien voitto
maksimoituu.
Yritysten poliittinen vaikutusvalta on johtanut siihen että hallitukset
ovat hyväksyneet tämän kriteerin ja ohjelmistojen
kehittäjien
näkemyksen kriteerin täyttämisestä: ohjelmalla on
omistaja,
yleensä yhtiö, jolla on jotakin tekemistä ohjelmiston
kehittämisen
kanssa. </p>
<p> Haluaisin tarkastella tätä ongelmaa käyttäen
toisenlaista
kriteeriä: koko suuren yleisön hyvinvointia ja vapautta. </p>
<p> Ongelmaa ei voida ratkaista vetoamalla nykyiseen
lainsäädäntöön
– lain pitäisi seurata etiikkaa, eikä päinvastoin.
Myöskään
nykyinen käytäntö ei ratkaise ongelmaa, vaikkakin
käytännöt
voivat antaa viitteitä mahdollisiin ratkaisuihin. Voimme ratkaista
ongelman vain tarkastelemalla kuka hyötyy ja kuka kärsii, jos
ohjelmistoilla katsotaan olevan omistajia. Kuka hyötyy, kuka kärsii,
miksi ja miten paljon. Pitää toisin sanoen tehdä
panos-tuotos-analyysi
koko yhteiskunnan näkökulmasta, pitäen mielessä yhtä
aikaa yksilön vapaus ja hyödykkeiden tuotanto. </p>
<p> Kuvaan tässä kirjoituksessa ohjelmistojen omistajuuden
vaikutuksia
ja osoitan, että vaikutukset ovat haitallisia.
Johtopäätökseni
on, että me ohjelmoijat olemme velvollisia kannustamaan luomiemme
ohjelmistojen jakamista, tutkimista ja kehittämistä: toisin sanoen,
meillä on velvollisuus luoda <a href="/philosophy/free-sw.html">vapaita
ohjelmistoja</a> .<a href="#1">(1)</a> </p>
<p> </p>
<h3>Omistajien esittämä oikeutus vallalleen</h3>
<p> Nykyisestä omistajuuteen perustuvasta järjestelmästä
hyötyvät osapuolet ovat esittäneet kaksi argumenttia, jotka
tukevat heidän omistusvaadettaan: tunteellisen argumentin ja
taloudellisen
argumentin.</p>
<p> Tunteellinen perustelu kuuluu: ”Tein ohjelman hiki otsalla, koko
sydämelläni
ja sielullani. Se syntyi <em>minusta</em>, se on <em>minun</em>!”</p>
<p> Tämä argumetti ei kaipaa vakavaa kumoamista. Kiintyminen
ohjelmistoon
on tunne, jota ohjelmoijat elättelevät ja kasvattavat kun se
heille sopii, se ei ole välttämätön reaktio. Ajatellaanpa
vaikka miten halukkaasti samat ohjelmoijat luovuttavat kaikki oikeutensa
jollekin yhtiölle palkkaa vastaan; tunteellinen kiintymys katoaa
salaperäisesti.
Tai ajatellaan vertailun vuoksi keskiajan suuria taiteilijoita ja
käsityöläisiä,
jotka eivät edes signeeranneet mestaritöitään. Heille
taiteilijan nimi ei ollut merkityksellinen. Tärkeää oli
teoksen tekeminen – ja teoksen tehtävä. Tämä
näkemys
oli vallalla vuosisatoja. </p>
<p> Taloudellinen perustelu kuuluu: ”Haluan rikastua (usein
tätä
kuvataan epätarkasti myös ’elannon hankkimiseksi’) ja
jos en
saa rikastua ohjelmoimalla, niin en ohjelmoi ollenkaan. Kaikki ovat samaa
mieltä kanssani, joten pian kukaan ei enää ohjelmoi. Ja
sitten kenelläkään ei ole enää ohjelmistoja!”
Tämä uhkaus naamioidaan usein ystävälliseksi ja viisaaksi
neuvoksi. </p>
<p> Selitän myöhemmin, miksi tämä uhkaus on
hämäystä.
Haluan ensin tarttua erääseen sisäänrakennettuun
oletukseen,
joka käy paremmin ilmi taloudellisen perustelun toisenlaisesta
muotoilusta.
</p>
<p> Tämä muotoilu alkaa vertailulla, jossa omistajien hallinnoimien
ohjelmistojen yhteiskunnallisia etuja verrataan tilanteeseen, jossa
ohjelmistoja
ei ole lainkaan. Johtopäätös on tietenkin, että
omistettujen
ohjelmistojen kehittäminen on yleensä hyödyllistä ja
tukemisen arvoista. Argumentti on kuitenkin virheellinen, koska se perustuu
oletukseen vain kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta – omistettuja
ohjelmistoja
tai ei ohjelmistoja ollenkaan. </p>
<p> Järjestelmässä, jossa tunnustetaan immateriaalisia,
intellektuaalisia
omaisuuksia, ohjelmistot liitetään yleensä omistajaan, joka
päättää ohjelmiston käytöstä. Niin kauan
kun tämä yhteys on olemassa, joudumme usein valitsemaan omistetun
ohjelmiston ja ohjelmistottomuuden välillä. Tämä yhteys
ei kuitenkaan ole välttämätön eikä
sisäsyntyinen,
vaan juuri kyseenalaistamamme yhteiskunnallisen ja poliittisen
päätöksen
– päätöksen, jonka mukaan ohjelmistoilla on omistaja
– seuraus.
Jos ongelma esitetään valintana omistettujen ohjelmistojen ja
ohjelmistottomuuden välillä, on koko ongelma ohitettu. </p>
<p> </p>
<h3>Omistajuuden vastainen argumentti</h3>
<p> Tarkastelemme kysymystä: ”Pitäisikö ohjelmistojen
kehittämisen
liittyä omistajiin, jotka rajoittavat ohjelmiston
käyttöä?”
</p>
<p> Vastataksemme kysymykseen meidän on tarkastaltava näitä
kahtaa asiaa ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan toisistaan
<em>riippumatta</em>:
toisaalta ohjelmistojen kehittämisen vaikutuksia (riippumatta ohjelmistojen
jakelun tavasta) ja toisaalta ohjelmistojen käytön rajoittamisen
vaikutuksia (oletuksena, että ohjelmisto on jo kehitetty). Jos toisella
näistä on hyödyllisiä ja toisella haitallisia vaikutuksia,
olisi parasta lopettaa niiden liittäminen toisiinsa ja harrastaa vain
tuota hyödyllistä toimintaa. </p>
<p> Toisin sanoen, jos jo olemassaolevan ohjelmiston jakelun rajoittaminen
on suuren yleisön kannalta vahingollista, niin eettisesti ajatteleva
ohjelmistojen kehittäjä hylkää mahdollisuutensa rajoittaa
ohjelmiston levittämistä. </p>
<p> Jotta voisimme arvioida rajoittamisen seurauksia, meidän on verrattava
toisiinsa saman ohjelmiston rajoitetun (eli omistetun) ja vapaan (eli kaikkien
saatavissa olevan) version yhteiskunnallista arvoa. Vertaamme siis toisiinsa
kahta mahdollista maailmaa. </p>
<p> Tällainen arviointi vastaa myös siihen toisinaan esitettyyn
yksinkertaiseen vasta-argumenttiin, jonka mukaan ”se hyöty, jonka
uusi käyttäjä saa ohjelmiston kopiosta vastaa sitä
haittaa, jonka kopion tekeminen aiheuttaa ohjelmiston omistajalle.”
Tämä
vasta-argumentti olettaa, että hyöty ja haitta ovat yhtä
suuret. Arviossa vertaamme hyödyn ja haitan määrää
ja osoitamme, että hyöty on paljon suurempi. </p>
<p> Havainnollisuuden vuoksi argumenttia voidaan soveltaa toisella alueella:
tienrakennuksessa. </p>
<p> Kaikkien teiden rakentaminen olisi mahdollista rahoittaa tullimaksuilla.
Tämä edellyttäisi, että jokaisessa kadunkulmassa olisi
maksun perintää varten tullikoppi. Tällainen
järjestelmä
houkuttelisi mitä suuremmassa määrin teiden parantamiseen.
Sen etuna olisi myös, että tietyn tien käyttäjät
maksaisivat juuri tuon tien. Tullimaksun maksaminen on kuitenkin keinotekoinen
este joustavalle ajamiselle – keinotekoinen siinä mielessä,
että
se ei seuraa autojen tai teiden toimintatavasta.</p>
<p> Jos verrataan vapaiden ja tullimaksullisten teiden käyttöarvoa,
huomataan, että teitä, joilla ei ole tullikoppeja on halvempi
rakentaa ja ylläpitää, ne ovat turvallisempia ja tehokkaampia
käyttää. <a href="#2">(2)</a> Köyhässä maassa
tullimaksut voivat tehdä tienkäytöstä liian kalliin
joillekin kansalaisille. Tullimaksuttomat ja –kopittomat tiet siis
tarjoavat
yhteisölle suuremman hyödyn pienemmillä kustannuksilla. Vapaat
tiet ovat yhteiskunnan kannalta parempia. Tästä syystä
yhteiskunnan
tulisi rahoittaa teiden rakentaminen jollakin muulla tavalla kuin
tullimaksuilla.
Rakennettujen teiden käytön tulisi olla vapaata. </p>
<p> Kun tullimaksujen kannattajat esittävät ratkaisunsa vain rahan
keräämisen tapana, he vääristävät
valintatilannetta.
Tullikopit keräävät rahaa, mutta niillä on muitakin
vaikutuksia: ne huonontavat tietä. Tullimaksullinen tie ei ole yhtä
hyvä kuin vapaa tie, eikä teknisesti parempien teiden rakentaminen
välttämättä ole parannus, jos se tarkoittaa samalla
vapaiden teiden korvautumista maksullisilla teillä. </p>
<p> Vapaan tien rakentaminen vaatii tietenkin rahoitusta, joka yleisön
on jotenkin järjestettävä. Tästä ei kuitenkaan
seuraa tullimaksujen välttämättömyyttä. Me, jotka
tien joka tapauksessa maksamme, saamme rahallemme enemmän vastinetta
rakentamalla vapaan tien. </p>
<p> En tarkoita, että maksullinen tie olisi huonompi kuin ei tietä
laisinkaan. Näin olisi vain, jos maksu olisi niin korkea, että
tuskin kukaan käyttäisi tietä – tullien
kerääjä
ei todennäköisesti koskaan toimisi näin. Joka tapauksessa
niin kauan kuin maksujen kerääminen tullikopeilla aiheuttaa
huomattavaa haaskausta ja epämukavuutta, on parempi kerätä
rahat vähemmän
haitallisella tavalla. </p>
<p> Käyttääkseni samaa argumenttia ohjelmistojen
kehittämisen
kohdalla, tulen seuraavassa osoittamaan, että ohjelmistojen
käyttämisen
”tullikopit” tulevat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi: maksullisuus
tekee
ohjelmistojen kehittämisestä ja jakelemisesta kalliimpaa ja niiden
käytöstä tehottomampaa ja epämukavampaa.
Johtopäätös
on, että ohjelmistojen kehittämistä tulisi kannustaa jollakin
muulla tavalla. Lopuksi kuvailen muita tapoja kannustaa (ja jos
välttämätöntä)
rahoittaa ohjelmistojen kehittämistä. </p>
<p> </p>
<h4>Ohjelmistojen vapauden estämisen aiheuttama vahinko</h4>
<p> Kuvitellaan, että ohjelmisto on kehitetty ja kaikki sen
kehittämiseen
liittyvät kustannukset on maksettu; yhteiskunnan pitää nyt
päättää, tehdäänkö ohjelmistosta jonkun
omaisuutta vai sallitaanko sen vapaa käyttö ja jakaminen. Oletetaan
lisäksi, että ohjelmiston olemassaolo ja sen saatavavuus ovat
toivottavia. <a href="#3">(3)</a> </p>
<p> Ohjelmiston jakamisen ja muokkaamisen rajoittaminen ei voi
edistää
sen käyttöä. Rajoitukset toimivat ainoastaan esteinä.
Rajoitusten vaikutus voi siis olla vain kielteinen. Mutta miten ja millä
tavalla kielteinen? </p>
<p> Rajoituksista seuraa kolmen tasoista materiaalista vahinkoa: </p>
<p> </p>
<ul>
<li>Ohjelmistolla on vähemmän käyttäjiä.
<p> </p>
</li>
<li>Kukaan käyttäjistä ei voi muokata tai korjata
ohjelmistoa.
<p> </p>
</li>
<li>Toiset ohjelmistojen kehittäjät eivät voi oppia
ohjelmistosta, eivätkä käyttää sitä uuden
ohjelmiston perustana. </li>
</ul>
<p> Jokaista materiaalisen vahingon tasoa vastaa
psykososiaalinen vahinko,
joka tarkoittaa tehtyjen päätösten vaikutusta ihmisten
tunteisiin,
asenteisiin ja taipumuksiin. Näillä ajattelutapojen muutoksilla
on kerrannaisvaikutuksensa ihmisten välisiin suhteisiin ja siten
puolestaan
materiaalisia seurauksia. </p>
<p> Materiaalisen vahingon kolme muotoa hukkaavat osan ohjelmiston
mahdollisesta
arvosta, mutta eivät voi sitä kokonaan mitätöidä.
Jos ne tuhoavat lähes koko ohjelmiston arvon, niin ohjelmiston
kirjoittaminen
vahingoittaa yhteiskuntaa korkeintaan sen vaivan verran, joka ohjelmiston
tuottamiseen on käytetty. Voidaan perustellusti väittää,
että ohjelmiston, jota voidaan voitollisesti myydä, tulee tarjota
jonkin verran suoraa materiaalista hyötyä. </p>
<p> Jos kuitenkin otetaan huomioon psykososiaalisen vahingon muodot, ei
omistetun ohjelmiston kehittämisen aiheuttamalle vahingolle voida
asettaa pitävää ylärajaa. </p>
<p> </p>
<h4>Ohjelmistojen käytön estäminen</h4>
<p> Ensimmäinen vahingon muoto koskee ohjelman käyttöä.
Ohjelmiston kopioimisen kuntannus on lähellä nollaa (ja kustannuksen
voi maksaa tekemällä kopion itse), joten vapailla markkinoilla
ohjelmiston hinta olisi lähellä nollaa. Lisenssimaksu on
merkittävä
este ohjelmiston käytölle. Jos laajasti
käytettävästä
ohjelmasta tulee jonkun omaisuutta, käyttäjien määrä
vähenee. </p>
<p> On helppoa osoittaa, että ohjelmiston yhteiskunnalle tuottama
hyöty
heikkenee, jos ohjelmistolle osoitetaan omistaja. Kun ohjelmiston mahdollinen
käyttäjä kohtaa vaatimuksen käyttömaksusta, hän
joko maksaa tai luopuu ohjelman käytöstä. Kun
käyttäjä
päättää maksaa, on maksu nollasummavarainsiirto kahden
osapuolen välillä. Kun taas käyttäjä
päättää
olla käyttämättä ohjelmistoa, tuottaa
päätös
vahinkoa käyttäjälle, mutta ei hyötyä
kenellekään.
Negatiivisten lukujen ja nollien summa on aina negatiivinen. </p>
<p> Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä
työmäärää,
joka ohjelmiston <em>kehittämiseen</em> tarvitaan. Lopputuloksena
siis koko prosessin tehokkuus – laskettuna onnistuneiden
käyttötuntien
ja kehittämiseen käytettyjen työtuntien suhteena –
heikkenee.</p>
<p> Lopputulos kuvastaa toisaalta ohjelmistojen ja toisaalta autojen, tuolien
tai voileipien kopioimisen ratkaisevaa erilaisuutta. Materiaalisten
kappaleiden
kopioimislaitteita on olemassa vain tieteiskirjallisuudessa, mutta
ohjelmistoja
on helppo kopioida; kuka tahansa voi monistaa haluamansa määrän
kopioita hyvin vähällä vaivalla. Aineen säilymislakien
takia sama ei päde materiaalisiin kappaleisiin: jokainen kopio
täytyy
tehdä uusista raaka-aineista samaan tapaan kuin alkuperäinenkin.
</p>
<p> Materiaalisten kappaleiden käyttämisen estäminen on siis
järkevää, koska kappaleiden vähälukuisuus merkitsee
raaka-aineiden ja työpanoksen säästöä. Materiaalisten
hyödykkeiden valmistamiseen liittyy usein myös aloittamis- ja
kehittämiskustannuksia, jotka jakautuvat koko tuotantoprosessin ajalle.
Mutta niin kauan kuin itse tuotannon kustannukset ovat merkittävät,
kehittämiskustannusten osuuden lisääminen ei aiheuta hintaan
laadullista muutosta eikä myöskään vaadi tavallisten
käyttäjien vapauksien rajoittamista. </p>
<p> Tätä vastoin laadullinen muutos syntyy, jos tuote, joka muuten
olisi ilmainen, muuttuu maksulliseksi. Ohjelmistojen jakelemiseen
keskusjohtoisesti
asetettu maksu muodostuu korkeaksi kynnykseksi. </p>
<p> Lisäksi nykyisen mallin mukainen keskusjohtoinen
ohjelmistotuotantojärjestelmä
on tehoton ohjemistojen kopioiden jakelija. Järjestelmä vaatii
fyysisten levykkeiden tai nauhojen käärimistä täysin
tarpeettomiin pakkauksiin ja pakkausten laajamittaista kuljetusta ja
varastointia
ympäri maailmaa. Nämä kustannukset esitetään
yritystoiminnan
kustannuksina; tosiasiassa kyse on omistajuuden aiheuttamasta tuhlauksesta.
</p>
<p> </p>
<h4>Yhteenkuuluvuuden vahingoittaminen</h4>
<p> Oletetaan, että sinä ja ystäväsi haluaisitte
käyttää
jotakin ohjelmistoa. Lähimmäisenrakkauteen perustuen tuntuu
siltä,
että oikea ratkaisu on se, joka antaa molemmille mahdollisuuden
käyttää
ohjelmistoa. Malli, joka sallii vain toisen käyttää ohjelmistoa
ja samalla riistää toiselta käyttöoikeuden, on hajoittava:
ei sen paremmin sinun kuin ystäväsikään tulisi
hyväksyä
tällaista mallia. </p>
<p> Tavanomaisen ohjelmiston käyttö- tai lisenssisopimuksen
hyväksyminen
merkitsee lähimmäisen pettämistä: ”Lupaan
evätä
lähimmäiseltäni oikeuden käyttää tätä
ohjelmistoa, jotta saan itse käyttöoikeuden.” Ihmiset, jotka
hyväksyvät tällaisia sopimuksia, saattavat tuntea psykologista
painetta sopimusten oikeuttamiseen esimerkiksi
vähättelemällä
lähimmäisen auttamisen tärkeyttä – näin
yhteisön
henki kärsii. Tämä on ohjelman käytön rajoittamisen
aiheuttamaan materiaaliseen vahinkoon liittyvä psykososiaalinen vahinko.
</p>
<p> Monet käyttäjät tunnistavat jakamisesta kieltäytymisen
vääryyden alitajuisesti, joten he päättävät
olla noudattamatta käyttölupaehtoja, lisenssisopimuksia ja lakeja,
ja jakavat ohjelmistoja. Usein he kuitenkin tuntevat syyllisyyttä
toiminnastaan. He tietävät, että heidän on rikottava
lakia ollakseen hyviä lähimmäisiä, mutta he
pitävät
silti lakeja sitovina; lopputuloksena voi olla ajatus, että naapuriapu
(jota he tarjoavat) on pahaa tai häpeällistä. Tämä
on myös psykososiaalinen vahinko, mutta se voidaan välttää,
jos ajatellaan, että kyseessä olevilla lisenssisopimuksilla ja
lailla ei ole moraalista oikeutusta. </p>
<p> Myös ohjelmoijat kärsivät psykososiaalista vahinkoa,
koska tietävät, että monia ihmisiä estetään
käyttämästä heidän työtään.
Tämä
johtaa kyyniseen tai välinpitämättömään
asenteeseen.
Ohjelmoija saattaa kuvata innostuneesti teknisesti haastavaa
työtään,
mutta kun häneltä kysytään ”Saanko
käyttää
sitä?”, hänen ilmeensä synkkenee ja vastaus on:
”Et”. Jotta
ohjelmoija ei tuntisi oloaan pettyneeksi, hän joko välttää
huomioimasta käytön rajoittamista tai ottaa kyynisen asenteen,
jonka tarkoitus on vähätellä käyttörajoitusten
merkittävyyttä.
</p>
<p> Reaganin ajoista lähtien Yhdysvaltain harvinaisin resurssi ei ole
ollut tekninen innovaatio vaan halukkuus työskennellä yhdessä
yhteiseksi hyväksi. Ei ole järkevää kannustaa
ensimmäistä
toisen kustannuksella. </p>
<p> </p>
<h4>Ohjelmistojen räätälöinnin ja muuttamisen
estäminen</h4>
<p> Materiaalisen vahingon toinen muoto on ohjelmistojen
räätälöinnin
ja muuttamisen mahdottomuus. Ohjelmistojen muuttamisen helppous on yksi
uuden teknologian suurista eduista vanhaan verrattuna. Kuitenkaan suurin
osa kaupallisista ohjelmistoista ei ole muuteltavissa, ei vaikka ostaisi
ohjelmiston kopion. Ohjelmisto on saatavilla sellaisenaan, mustana laatikkona
– siinä kaikki. </p>
<p> Ohjelmisto, joka voidaan suorittaa tietokoneella, koostuu
merkitykseltään
hämäristä numerosarjoista. Ei kukaan – ei edes hyvä
ohjelmoija – pysty helposti muuttamaan näitä numerosarjoja
niin,
että ohjelmisto toimisi toisin. </p>
<p> Ohjelmoijat työskentelevät yleensä ohjelmiston
”lähdekoodin”
kanssa. Lähdekoodi on kirjoitettu Fortranin tai C:n tapaisilla
ohjelmointikielillä.
Ohjelmointikieli käyttää nimiä kuvaamaan
käsiteltyä
informaatiota ja ohjelmiston osia, ja ohjelmiston toimintoja kuvataan
symboleilla:
”+” tarkoittaa yhteenlaskua ja ”-”
vähennyslaskua. Ohjelmoitikielellä
kirjoitetun lähdekoodin tarkoitus on helpottaa ohjelmiston lukemista
ja muuttamista. Esimerkiksi ohjelma, joka laskee kahden samalla tasolla
olevan pisteen välisen etäisyyden:</p>
<p> </p>
<pre>float<br> distance (p0, p1)<br> struct point p0, p1;<br>
{<br> float xdist = p1.x - p0.x;<br> float ydist = p1.y - p0.y;<br>
return sqrt (xdist * xdist + ydist * ydist);<br> }<br></pre>
Ja tässä sama ohjelma muodossa, jonka yleensä
käyttämäni
tietokone pystyy suorittamaan:
<p> </p>
<pre><br> 1314258944 -232267772 -231844864 1634862<br><br>
1411907592 -231844736 2159150 1420296208<br><br>
-234880989 -234879837 -234879966 -232295424<br><br>
1644167167 -3214848 1090581031 1962942495<br><br>
572518958 -803143692 1314803317<br></pre>
<p> Lähdekoodi on (ainakin mahdollisesti) hyödyllinen esitystapa
jokaiselle ohjelmiston käyttäjälle. Useimmat
käyttäjät
eivät kuitenkaan saa tutustua lähdekoodiin. Yleensä ohjelmiston
omistaja pitää lähdekoodin salaisena, jotta kukaan muu ei
oppisi siitä mitään. Käyttäjät saavat haltuunsa
vain käsittämättömiä numerosarjoja
sisältävät
tiedostot, jotka tietokone suorittaa. Näin vain ohjelmiston omistaja
voi muuttaa ohjelmistoa. </p>
<p> Eräs ystäväni kertoi kerran työskennelleensä
pankissa kuusi kuukautta kirjoittaen ohjelmistoa, joka oli samankaltainen
kuin eräs kaupallinen ohjelmisto. Hän uskoi, että jos hän
olisi saanut tuon kaupallisen ohjelmiston lähdekoodin
nähtäväkseen,
se olisi ollut helposti sovellettavissa pankin tarpeisiin. Pankki oli halukas
maksamaan lähdekoodista, mutta lähdekoodia ei myyty – se oli
salainen. Näin ollen ystäväni täytyi tehdä kuusi
kuukautta näennäistä työtä, joka kyllä
näkyy
bruttokansantuotteessa, mutta joka itse asiassa on tuhlausta. </p>
<p> Vuoden 1977 tienoilla MIT:n tekoälylaboratorio sai Xeroxilta lahjaksi
tulostimen. Tulostinta ohjasi vapaa ohjelmisto, johon lisäsimme monia
käytännöllisiä ominaisuuksia. Ohjelmisto esimerkiksi
lähetti käyttäjälle viestin, kun tulostus oli valmis.
Kun tulostimella oli ongelmia, kuten paperitukos tai paperin loppuminen,
ohjelmisto ilmoitti välittömästi kaikille käyttäjille,
jotka olivat tulostamassa. Nämä ominaisuudet mahdollistivat sujuvan
käytön. </p>
<p> Hiukan myöhemmin Xerox lahjoitti laboratoriolle uudemman ja nopeamman
tulostimen, yhden ensimmäisitä lasertulostimista. Tätä
tulostinta ohjasi omistettu ohjelmisto, jota suoritti tälle
tarkoitukselle
omistettu tietokone, joten emme voineet lisätä ohjelmistoon
mitään
suosikkiominaisuuksiamme. Pystyimme tekemään ohjelman, joka ilmoitti
milloin tulostustyö oli lähettetty tulostinta ohjaavalle
tietokoneelle,
mutta emme voineet tehdä tulostimen ohjelmistoon lisäystä,
joka olisi ilmoittanut milloin tulostettava työ tosiasiassa oli valmis
(viive oli yleensä huomattava). Emme voineet mitenkään
tietää,
koska tulostus oli valmis, saatoimme vain arvailla. Kukaan ei
myöskään
saanut tietää paperitukoksesta, joten toisinaan ongelma jäi
tunniksikin korjaamatta. </p>
<p> Laboratorion ohjelmoijat olisivat osanneet tehdä tarvittavat
lisäykset
ja korjaukset ohjelmistoon, todennäköisesti vähintään
yhtä hyvin kuin ohjelmiston alkuperäiset kirjoittajatkin. Xerox
ei ollut kiinnostunut tekemään ohjelmistoon korjauksia ja
päätti
estää meitäkin niitä tekemästä, joten
meidän
oli pakko hyväksyä aiheutuneet ongelmat. Niitä ei milloinkaan
korjattu. </p>
<p> Useimmat hyvät ohjelmoijat ovat kohdanneet tämän
turhauttavan
ongelman. Pankilla oli varaa ratkaista ongelma kirjoituttamalla uusi
ohjelmisto
alusta alkaen, mutta tavallinen käyttäjä, vaikka kuinka
lahjakaskin, voi vain luovuttaa. </p>
<p> Luovuttaminen aiheuttaa psykososiaalista vahinkoa omavaraisuuden hengelle.
On masentavaa asua talossa, jota ei voi kalustaa tarpeittensa mukaan. Tilanne
johtaa rohkeuden menetykseen ja alavireisyys voi vaikuttaa myös
elämän
muihin osa-alueisiin. Luovuttamaan pakotetut ihmiset ovat onnettomia
eivätkä
tee hyvää työtä. </p>
<p> Kuvitellaanpa, miltä vaikuttaisi, jos reseptejä kohdeltaisiin
samoin tavoin kuin ohjelmistoja. Voisit vaikka kysyä ”Miten
tätä
reseptiä voi muuttaa vähäsuolaisemmaksi?” ja kokkimestari
vastaisi: ”Kuinka julkeat loukata reseptiäni, aivojeni ja
makunystyjeni
lasta, kuvittelemalla muuttavasi sitä? Et osaa muuttaa reseptiäni
niin, että se toimisi!” ”Mutta lääkärini
määräsi
minut syömään vähemmän suolaa. Mitä teen?
Otatko suolan pois puolestani?” ”Mielelläni, palkkioni on
vain 50000
dollaria.” Koska omistajalla on monopoli muutosten suhteen, palkkio
tuppaa
olemaan suuri. ”Juuri nyt minulla on kuitenkin kiire. Olen juuri
suunnittelemassa
uutta reseptiä Laivaston korpuille. Palaan asiaan parissa vuodessa.”
</p>
<p> </p>
<h4>Ohjelmistojen kehittämisen estäminen</h4>
<p> Materiaalisen vahingon kolmas muoto koskee ohjelmistojen
kehittämistä.
Ohjelmistojen kehittäminen oli aikoinaan evolutiivinen prosessi, jonka
kuluessa ohjelmoija kirjoitti olemassaolevan ohjelmiston osia uudelleen
ominaisuuksia lisätäkseen, seuraava ohjelmoija kirjoitti jonkun
pätkän taas uudelleen ja lisäsi taas uusia ominaisuuksia,
ja niin edelleen; joissakin tapauksissa kehitys jatkui parinkymmenen vuoden
ajan. Samaan aikaan joitakin ohjelmiston osia ”kannibalisoitiin”
uusien
ohjelmistojen iduiksi. </p>
<p> Omitajuus estää tällaisen kehityksen, koska uutta ohjelmistoa
luotaessa on aina aloitettava alusta. Omistajuus myös estää
aloittelevia ohjelmoijia tutkimasta olemassaolevia ohjelmistoja oppiakseen
niistä käytännöllisiä tekniikoita tai suurten
ohjelmistojen rakennetta. </p>
<p> Omistajat haittaavat myös opetusta. Olen kohdannut lahjakkaita
tietojenkäsittelyn opiskelijoita, jotka eivät koskaan ole nähneet
laajan ohjelman lähdekoodia. Opiskelijat voivat olla taitavia pienten
ohjelmien kirjoittamisessa, mutta he eivät voi edes alkaa oppia laajojen
ohjelmistojen kirjoittamisen taitoa elleivät näe, miten muut ovat
sen tehneet. </p>
<p> Millä tahansa älyllisen elämän alueella suurempia
korkeuksia tavoitellaan seisomalla toisten hartioilla. Tämä ei
kuitenkaan enää ole yleisesti sallittua ohjelmistoalalla –
toisten
hartioilla voi seisoa vain, jos nuo toiset työskentelevät <em>samassa
yrityksessä</em> kuin sinä itse. </p>
<p> Tähän liittyvä psykososiaalinen vahinko koskee tieteellisen
yhteistyön henkeä. Tieteellisen yhteistyön henki on ollut
jopa niin vahva, että tiedemiehet toimivat yhdessä vaikka heidän
asuinmaidensa välillä vallitsisi sota. Tässä hengessä
toimivat ne japanilaiset merentutkijat, jotka Tyynen meren
saarilaboratoriotaan
hylätessään huolellisesti säästivät kaiken
aineistonsa ja työnsä tulokset hyökkääville
Yhdysvaltain
merivoimille ja jättivät jälkeensä lapun, jossa
pyysivät
pitämään laboratoriosta hyvää huolta. </p>
<p> Voitontavoittelu on tuhonnut sen, mitä kansainvälisiltä
konflikteilta säästyi. Nykyään monien alojen
tieteilijät
eivät artikkeleissaan julkaise riittävästi tietoja, joiden
perusteella toiset voisivat toistaa heidän kokeensa. He julkaisevat
vain sen verran, että muut voivat ihailla heidän aikaansaannoksiaan.
Tämä on erityisen totta tietojenkäsittelytieteessä,
jossa julkaisuissa kuvailtujen ohjelmistojen lähdekoodi on tyypillisesti
salainen. </p>
<p> </p>
<h4>Jakamisen estämisen tavalla ei ole merkitystä</h4>
<p> Olen käsittellyt ohjelmistojen kopioinnin, muuttamisen ja
edelleenkehittämisen
estämisen vaikutuksia. En ole tarkemmin kuvaillut, miten tämä
estäminen tehdään, koska estämisen tavalla ei ole
merkitystä
lopputuloksen kannalta. Jos käytön estäminen <em>onnistuu</em>,
se on vahingollista, riippumatta siitä, onko menetelmänä
kopiosuojaus, tekijänoikeus, lisenssi, salaus, ROM-kortti tai
sarjanumero.
</p>
<p> Käyttäjien kannalta jotkut näistä menetelmistä
ovat ärsyttävämpiä kuin toiset. Käsitykseni mukaan
vihatuimpia menetelmiä ovat toimivat menetelmät. </p>
<p> </p>
<h4>Ohjelmistojen pitäisi olla vapaita</h4>
<p> Olen osoittanut, että ohjelmiston omistajuus – mahdollisuus
rajoittaa
ohjelmiston muuttamista ja kopioimista – on vahingollista. Omistajuuden
kielteiset seuraukset ovat laajoja ja merkittäviä. Tästä
johtuen yhteiskunnan ei tulisi nimetä ohjelmistoille omistajia. </p>
<p> Toinen tapa sanoa asia on todeta, että yhteiskunta tarvitsee vapaita
ohjelmistoja. Omistetut ohjelmistot ovat vain vapaiden ohjelmistojen huono
korvike. Korvikkeen tuotannon kannustaminen ei ole järkevä tapa
pyrkiä tavoitteeseemme. </p>
<p> Vaclav Havel on lausunut kehoituksen: ”Tee työtä jonkin
asian
puolesta, koska se on oikein, eikä vain siksi, että se saattaa
onnistua.” Kaupallisella, omistetulla ohjelmistolla on mahdollisuus
onnistua
omien tavoitteidensa suhteen, mutta se ei ole hyväksi yhteiskunnalle.
</p>
<p> </p>
<h3>Miksi ihmiset kehittävät ohjelmistoja</h3>
<p> Jos poistamme henkisten tuotteiden tekijänoikeuden välineenä
ohjelmistojen kehittämisen kannustamiseen, niin alkuunsa ohjelmistoja
tuotetaan vähemmän, mutta tuotetut ohjelmistot ovat
käyttökelpoisempia.
Ei ole selvää, laskeeko yhteenlaskettu onnistuneiden
käyttötuntien
määrä, mutta jos se laskee tai jos haluamme joka tapauksessa
sitä nostaa, on olemassa muitakin tapoja kannustaa ohjelmistojen
kehittämistä,
aivan samaan tapaan kuin on olemassa muitakin tapoja kuin tullimaksuja
teiden rahoituksen keräämiseen. Ennen kuin siirryn noihin muihin
kannustustapoihin, haluan tarkastella kuinka paljon keinotekoista kannustusta
todella tarvitaan. </p>
<p> </p>
<h4>Ohjelmointi on hauskaa</h4>
<p> On olemassa töitä, esimerkiksi tienrakennus, joihin harvat
ryhtyvät muusta syystä kuin rahasta. On olemassa myös
töitä,
taiteen ja tutkimuksen aloja, joilla ei juurikaan voi rikastua, ja joille
ryhdytään niiden kiehtovuuden tai yhteiskunnallisen arvon vuoksi.
Esimerkkeinä vaikkapa matemaattinen logiikka, klassinen musiikki ja
arkeologia, ja työtä tekevien ihmisten poliittinen toiminta.
Näillä
aloilla harvoista palkallisista työpaikoista kilpaillaan pikemminkin
surumielisesti kuin katkerasti – eikä oikeastaan mikään
työ allalla ole hyvin palkattu. Jos on varaa, jotkut voivat jopa maksaa
mahdollisuudesta tehdä työtä alalla. </p>
<p> Tällainen ala voi muuttua yhdessä yössä, jos se
alkaa tarjota rikastumisen mahdollisuuksia. Kun yksi rikastuu, muut vaativat
samaa mahdollisuutta. Pian kaikki saattavat vaatia suuria summia rahaa
työstä,
jota he aiemmin tekivät ilokseen. Jokusen vuoden kuluttua kaikki alalla
työskentelevät halveksuvat ajatusta tehtävästä,
josta ei ole huomattavaa taloudellista hyötyä. He vaativat
poliitikkoja
varmistamaan, että taloudelliset edut ovat mahdollisia, jos ei muuten
niin laatimalla erityisetuja, oikeuksia ja monopoleja. </p>
<p> Tällainen muutos tapahtui tietokoneohjelmoinnissa 80-luvulla.
Seitsemänkymmentäluvulla
ilmestyi artikkeleita ”tietokone-addiktioista”;
käyttäjillä
oli tapana ”roikkua linjoilla” satojen markkojen edestä
viikossa.
Oli yleisesti tiedossa, että usein ihmiset ihastuivat ohjelmointiin
niin, että heidän avioliittonsa kariutuivat. Nykyään
on yleisesti tiedossa, ettei kukaan suostu ohjelmoimaan muuten kuin kovalla
palkalla. Mitä aiemmin tiedettiin, on unohdettu.</p>
<p> Vaikka jollakin alalla vallitsee jonakin hetkenä tilanne, jossa
suurin osa ihmisistä suostuu työskentelemään vain kovalla
palkalla, ei tilanne välttämättä pysy samana. Muutos
voi vaihtaa suuntaa, jos yhteiskunta antaa sysäyksen. Jos suuren omaisuuden
mahdollisuus poistetaan, niin hetken kuluttua ihmisten muutettua asenteitaan
he ovat taas valmiita työskentelemään alalla saavutusten tuottama
ilo palkkanaan. </p>
<p> Kysymys ”Miten meillä on varaa maksaa ohjelmoijille?”
muuttuu helpommaksi,
kun ymmärrämme, ettei heille tarvitse maksaa omaisuuksia. Elantoon
riittävä palkka on helpompi maksaa.</p>
<p> </p>
<h4>Vapaiden ohjelmistojen rahoittaminen</h4>
<p> Ohjelmoijien palkkoja maksavien instituutioiden ei
välttämättä
tarvitse olla ohjelmistotaloja. On olemassa monia muita instituutioita,
jotka voivat toimia rahoittajina. </p>
<p> Tietokoneiden valmistajat pitävät ohjelmistojen
kehittämistä
tärkeänä, vaikka eivät pystykään kontrolloimaan
ohjelmistojen käyttöä. Suuri osa tietokoneiden valmistajien
ohjelmistoista oli 1970-luvulla vapaita, koska valmistajat eivät
rajoittaneet
niiden käyttöä. Nykyään tietokoneiden valmistajien
halukkuus liittyä vapaiden ohjelmistojen kehittämishankkeisiin
osoittaa, että ohjelmiston omistaminen ei lopultakaan ole
tärkeää
tietokonevalmistajien kannalta. </p>
<p> Yliopistot tukevat useita ohjelmoitihankkeita. Nykyään ne
myös usein myyvät ohjelmistoja, mutta 1970-luvulla eivät.
Epäileekö kukaan yliopistojen halukkuutta kehittää vapaita
ohjelmistoja, jos ne eivät saisi myydä ohjelmistoja? Yliopistojen
ohjelmointihankkeita voitaisiin tukea samoilla valtiollisilla sopimuksilla
ja apurahoilla, joilla nykyään tuetaan omistettujen ohjelmistojen
kehittämistä. </p>
<p> Nykyään on tavallista, että yliopistojen tutkijat
kehittävät
apurahojen avulla ohjelmistoja lähes loppuun, kutsuvat niitä
”valmiiksi”, ja sitten perustavat yhtiön joka tosiasiassa
saattaa
ohjelmiston valmiiksi ja käyttökelpoiseksi. Jokus keskeneräinen
versio annetaan ”vapaasti” käyttöön;
läpikotaisin korruptoituneet
tutkijat lisensoivat senkin yliopiston eksklusiivisella lisenssillä.
Tämä ei ole mikään salaisuus, käytännön
tunnustavat kaikki osapuolet. Vaikka tutkijat eivät tuntisi
näitä
kiusauksia, he tekisivät silti tutkimusta. </p>
<p> Vapaita ohjelmistoja kirjoittavat ohjelmoijat voivat hankkia elantonsa
myymällä ohjelmistoon liittyviä palveluita. Minut on palkattu
siirtämään <a href="/software/gcc/gcc.html">GNU C
-kääntäjä</a>
uudelle tietokonejärjestelmälle ja tekemään
käyttöliittymiä
<a href="/software/emacs/emacs.html">GNU emacs:iin</a>. (Tarjoan
nämä
parannukset yleisölle, kunhan ne ovat valmiita). Pidän myös
luentoja, joista maksetaan. </p>
<p> En ole yksin, nykyään on olemassa menestyvä ja kasvava
yhtiö, joka ei tee muuta kuin näitä töitä. Myös
useat muut yhtiöt tarjoavat kaupallista tukea GNU-järjestelmän
vapaiden ohjelmistojen käyttäjille. Näemme tässä
riippumattoman ohjelmistotukialan synnyn – alasta voi tulla laaja, jos
vapaat ohjelmistot yleistyvät. Riippumaton ohjelmistotuki antaa
käyttäjille
mahdollisuuden tukeen, joka omistetun ohjelmiston kohdalla ei tule kyseeseen
kuin vain hyvin varakkaiden kohdalla. </p>
<p> <a href="/fsf/fsf/html">Free Software Foundationin</a> tapaiset uudet
instituutiot voivat myös rahoittaa ohjelmointihankkeita. Suurin osa
säätiön rahoituksesta saadaan käyttäjiltä,
jotka tilaavat ohjelmistoja postitse. Ohjelmistot ovat vapaita eli
käyttäjät
saavat kopioida ja muuttaa niitä, mutta monet maksavat ohjelmistosta
tästä huolimatta. (Muistettakoon, että ”vapaa
ohjelmisto”
viittaa vapauteen, ei hintaan.) Jotkut käyttäjät tilaavat
ja maksavat ohjelmiston kopiosta, vaikka heillä ohjelmisto jo onkin,
koske he katsovat, että me ansaitsemme heidän panoksensa.
Säätiö
saa myös huomattavia lahjoituksia tietokoneiden valmistajilta. </p>
<p> Free Software Foundation on voittoa tavoittelematon säätiö,
joten se käyttää tulonsa palkkaamalla mahdollisimman monia
ohjelmoijia. Jos se olisi perustettu yhtiöksi, joka myisi samoja vapaita
ohjelmistoja samaan hintaan, se mahdollistaisi nykyään
perustajalleen
oikein hyvän toimeentulon. </p>
<p> Koska säätiö on yleishyödyllinen toimija, ohjelmoijat
työskentelevät säätiölle usein puolella siitä
palkasta, jonka saisivat muualta. He tekevät näin, koska
säätiö
on epäbyrokraattinen ja koska he tuntevat tyydytystä tiedosta,
ettei heidän tekemänsä ohjelmiston käyttöä
estetä. Ennen kaikkea he työskentelevät
säätiössä,
koska ohjelmointi on hauskaa. Myös monet vapaaehtoiset ovat kirjoittaneet
käyttökelpoisia ohjelmia säätiölle. (Viime aikoina
vapaaehtoisiksi on ilmaantunut jopa teknisiä kirjoittajia.) </p>
<p> Tämä osoittaa, että ohjelmointi on musiikin ja taiteen
tavoin yksi kaikkein kiehtovimmista aloista. Pelko, että kukaan ei
haluaisi ohjelmoida, on turha. </p>
<p> </p>
<h4>Mitä käyttäjät ovat velkaa kehittäjille?</h4>
<p> Ohjelmistojen käyttäjillä on syytä tuntea moraalista
velvollisuutta ohjelmistojen tukemiseen. Vapaiden ohjelmistojen
kehittäjät
osallistuvat käyttäjien toiminnan helpottamiseen ja on
oikeudenmukaista
ja käyttäjien pitkän tähtäimen edun mukaista
että
he rahoittavat ohjelmistojen kehittäjiä. </p>
<p> Sama ei kuitenkaan päde omistettujen ohjelmien kehittäjien
kohdalla, koska ohjelmistojen käytön estäminen ansaitsee
pikemminkin rangaistuksen kuin palkkion. </p>
<p> Saavumme siis paradoksin ääreen: käyttökelpoisen
ohjelmiston kehittäjä on oikeutettu käyttäjien tukeen,
mutta jokainen yritys muuttaa tämä moraalinen oikeutus vaatimukseksi
tuhoaa oikeutuksen perustan. Ohjelmiston kehittäjä voi joko ansaita
tai vaatia palkkion, mutta ei molempia. </p>
<p> Mielestäni eettisen ohjelmistokehittäjän tulee
tämän
ristiriidan kohdatessaan käyttäytyä niin, että ansaitsee
palkkion, ja samalla houkutella käyttäjiä vapaaehtoisten
lahjoitusten tekemiseen. Ajan mittaan käyttäjät tottuvat
tukemaan kehittäjiä ilman pakkoa, aivan kuten
käyttäjät
ovat oppineet tukemaan julkisia radio- ja televisioasemia. </p>
<p> </p>
<h3>Mitä on ohjelmistotuottavuus?</h3>
<p> Jos ohjelmistot olisivat vapaita, maailmassa olisi edelleen ohjelmoijia,
vaikkakin ehkä vähemmän. Olisiko tämä haitaksi
yhteiskunnalle? </p>
<p> Ei välttämättä. Kehittyneissä maissa on
nykyään
vähemmän maanviljelijöitä kuin vuonna 1900, mutta
tämän
ei katsota olevan haitaksi yhteiskunnalle, koska harvemmat maanviljelijät
tuottavat kuluttajille enemmän ruokaa kuin useammat ennen. Tätä
kutsutaan tuottavuuden kasvuksi. Vapaat ohjelmistot tarvisisivat paljon
vähemmän ohjelmoijia kysynnän tyydyttämiseen, koska
ohjelmistotuottavuus nousisi kaikilla tasoilla:</p>
<p> </p>
<ul>
<li> Jokaisen kehitetyn ohjelman laajempi käyttö.
<p> </p>
</li>
<li> Olemassaolevien ohjelmien räätälöinti
alusta aloittamisen sijaan.
<p> </p>
</li>
<li> Parempi ohjelmoijien koulutus.
<p> </p>
</li>
<li> Päällekkäisten kehityskustannusten poistuminen.
</li>
</ul>
<p> He, jotka vastustavat yhteistyötä, koska se johtaa ohjelmoijien
määrän vähenemiseen, vastustavat itse asiassa kohonnutta
tuottavuutta. Kuitenkin nämä henkilöt usein
hyväksyvät
laajalle levinneen väitteen, jonka mukaan ohjelmistotuotanto kaipaa
tuottavuuden kasvua. Miten tämä on mahdollista? </p>
<p> ”Ohjelmistotuottavuus” voi tarkoittaa kahta eri asiaa: kaiken
ohjelmistokehityksen
yleistä tuottavuutta tai yksittäisten ohjelmointihakkeiden
tuottavuutta.
Yhteiskunnan kannalta yleinen tuottavuus on kehittämisen arvoinen
ja suoraviivaisin kehittämisen tapa on poistaa ne keinotekoiset
yhteistyön
esteet, jotka laskevat tuottavuutta. ”Ohjelmistotuottavuutta”
tutkivat
tutkijat keskittyvät kuitenkin termin toiseen, rajoitettuun merkitykseen,
jonka puitteissa kasvu vaatii vaikeita teknologisia edistysaskeleita. </p>
<p> </p>
<h3>Onko kilpailu väistämätöntä?</h3>
<p> Onko väistämätöntä, että ihmiset kilpailevat,
koettavat ohittaa toisensa yhteiskunnassa? Ehkä. Kilpailu
itsessään
ei kuitenkaan ole vahingollista, vahingon aiheuttaa <em>taistelu.</em></p>
<p> On monia tapoja kilpailla. Kilpailua voi olla saavutusten parantaminen,
toisten suoritusten ylittäminen. Vanhoina aikoina esimerkiksi
ohjelmointivelhojen
välillä vallitsi kilpailua – kilpailua siitä, kuka sai
koneen
tekemään ällistyttävimmän tempun tai siitä,
kuka kirjoitti lyhyimmän tai nopeimman ohjelman jotakin tarkoitusta
varten. Tällainen kilpailu voi hyödyttää kaikkia, jos
hyvä urheiluhenki säilyy. </p>
<p> Rakentava kilpailu on riittävä houkutin merkittäviin
saavutuksiin. Ihmiset kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä
käy kaikissa maailman maissa; jotkut käyttävät omaisuuksia
voittaakseen. He eivät kuitenkaan lahjo laivojen kapteeneja
jättämään
heidän kilpailijansa autiolle saarelle. Riittää, kun paras
kilpailija voittaa. </p>
<p> Kilpailu muuttuu taisteluksi, kun kilpailijat ryhtyvät vahingoittamaan
toisiaan sen sijaan että edistäisivät omia mahdollisuuksiaan,
kun lause ”Paras voittakoon” muuttuu lauseeksi ”Minä
voitan, olin
paras tai en.” Omistettu ohjelmisto on haitallinen siksi, että se
edustaa yhteiskuntamme jäsenten välistä taistelua, ei siksi
että se edustaa kilpailua. </p>
<p> Yritysten välinen kilpailu ei välttämättä ole
taistelua. Kun esimerkiksi kaksi ruokakauppaa kilpailee, ne pyrkivät
vain parantamaan omaa suoritustaan, eivät sabotoimaan kilpailijaansa.
Tämä ei kuitenkaan ole seurausta erityisestä yritysetiikasta,
vaan siitä, että alalla on vaikea taistella ellei sitten ryhdy
suoraan fyysiseen väkivaltaan. Kaikilla yrityselämän aloilla
ei kuitenkaan ole näin. Kaikkia mahdollisesti hyödyttävän
informaation pimittäminen on taistelua. </p>
<p> Yritysajattelu ei valmista ihmisiä kohtaamaan kiusausta siirtyä
kilpailusta taisteluun. Joitakin taistelun muotoja on kielletty monopolien
vastaisilla laeilla, mainontaa koskevilla laeilla ja niin edelleen, mutta
sen sijaan että yleistäisivät nämä ohjeet
hylkäämällä
taistelun kokonaan, yritysjohtajat keksivät uusia lain sallimia taistelun
muotoja. Yhteiskunnan voimavaroja tuhlataan lahkojen väliseen
taloudelliseen
sisällissotaan. </p>
<p> </p>
<h3>”Mikset muuta Venäjälle?”</h3>
<p> Jokainen, joka Yhdysvalloissa kannattaa jotakin muuta kuin
äärimmäistä
laissez-faire itsekkyyttä, saa usein kuulla tämän kysymyksen.
Se esitetään esimerkiksi heille, jotka tukevat kansallista
terveydenhoitojärjestelmää,
jollainen on olemassa kaikissa muissa vapaan maailman teollistuneissa maissa.
Kysymys esitetään myös taiteen julkisen tuen kaipaajille;
myös tämä järjestelmä on olemassa kaikissa
kehittyneissä
maissa. Amerikassa ajatusta, jonka mukaan kansalaisilla on velvotteita
yhteistä hyvää kohtaan, pidetään kommunismina.
Mutta miten samankaltaisia nämä ajatukset ovat? </p>
<p> Neuvostoliitossa kommunismi oli keskusjohtoinen järjestelmä,
joka sääteli kaikkea toimintaa, oletetusti yhteiseksi hyväksi,
mutta tosiasiassa Kommunistisen puolueen jäsenten hyväksi.
Kopiointivälineet
olivat tarkassa valvonnassa laittoman kopioinnin estämiseksi.</p>
<p> Amerikkalainen henkisiin immateriaalioikeuksiin perustuva
järjestelmä
valvoo ohjelman levitystä ja kopiointivälineitä
automatisoiduilla
kopiosuojausmenetelmillä laittoman kopioinnin estämiseksi.
Tätä
vastoin minä työskentelen luodakseni järjestelmän,
jossa ihmiset itse saavat päättää teoistaan; aivan
erityisesti järjestelmän, jossa ihmiset ovat vapaita auttamaan
lähimmäisiään ja vapaita muuttamaan ja parantamaan
niitä työvälineitä, joita jokapäiväisessä
elämässä käytetään. Tällainen
järjestelmä
perustuu vapaaehtoiseen yhteistoimintaan ja desentralisaatioon.</p>
<p> Jos siis arvioimme järjestelmiä sen perusteella, miten paljon
ne muistuttavat venäläistä kommunismia, niin ohjelmistojen
omistajat näyttäytyvät kommunisteina. </p>
<p> </p>
<h3>Kysymys oletuksista</h3>
<p> Olen olettanut, että ohjelmiston käyttäjä on yhtä
tärkeä kuin ohjelmiston tekijä, jopa yhtä tärkeä
kuin ohjelmiston tekijän työnantaja. Toisin sanoen
käyttäjien,
tekijöiden ja työnantajien tarpeilla ja toiveilla on yhtä
suuri painoarvo valitessamme parasta toimintamallia. </p>
<p> Tämä oletus ei ole yleisesti hyväksytty. Monien
mielestä
ohjelmiston tekijän työnantaja on ratkaisevasti tärkeämpi
taho kuin muut. Heidän oletuksensa mukaan ohjelmiston omistamisen
tarkoitus on antaa tekijän työnantajalle etu, jonka työnantaja
ansaitsee – täysin riippumatta omistajuuden vaikutuksista
yhteiskunnalle.
</p>
<p> Ei kannata yrittää todistaa tai kumota näitä oletuksia.
Argumentointi edellyttää yksimielisyyttä oletuksista.
Niinpä
suurin osa sanomastani puhuttelee vain heitä, jotka jakavat oletukseni
tai ovat ainakin kiinnostuneet oletusteni seurauksista. Heille, joiden
mielestä omistajat ovat tärkeämpiä kuin kukaan muu,
tämä kirjoitus on yksinkertaisesti merkityksetön. </p>
<p> Mutta miksi suuri osa amerikkalaisista hyväksyy oletuksen, joka
asettaa tietyn ihmisryhmän kaikkien muiden yläpuolelle? Osittain
siksi, että he kuvittelevat, että tämä oletus on osa
amerikkalaisen yhteiskunnan oikeusperinnettä. Joidenkin mielestä
oletuksen kiistäminen horjuttaa yhteiskunnan perusteita. </p>
<p> Näiden ihmisten on tärkeää tietää, että
kyseinen oletus ei ole eikä ole koskaan ollutkaan osa
oikeusperinnettämme.
</p>
<p> Yhdysvaltain perustuslaki sanoo, että tekijänoikeuden tarkoitus
on ”edistää tieteen ja taiteiden kehitystä”.
Korkein oikeus
on tulkinnut (tapauksessa Fox Film vastaan Doyal) tätä seuraavasti:
”Yhdysvaltain ainoa intressi ja tekijälle annetun yksinoikeuden
ainoa
tarkoitus kohdistuu yleisön tekijöiden teoksista saamaan
hyötyyn.”
</p>
<p> Meidän ei ole pakko olla samaa mieltä kuin perustuslaki tai
korkein oikeus. (Yhteen aikaan molemmat hyväksyivät orjuuden.)
Näin ollen perustuslain tai korkeimman oikeuden käsitykset
eivät
kumoa oletusta omistajuuden etusijasta. Toivon kuitenkin, että kun
huomaamme, että oletus on pikemminkin radikaalin
äärioikeistolainen
kuin perinteisesti tunnustettu, sen houkutusvoima heikkenee. </p>
<p> </p>
<h3>Johtopäätös</h3>
<p> Kuvittelemme, että yhteiskuntamme kannustaa lähimmäisen
auttamiseen, mutta joka kerta kun palkitsemme jakamisen estämisen
tai ihailemme tällä tavoin hankittua varallisuutta, annamme
itsestämme
päinvastaisen kuvan. </p>
<p> Ohjelmistojen rajoittaminen on yksi muoto tavastamme laiminlyödä
yhteisön hyvä henkilökohtaisen edun nimissä. Voimme
jäljittää tämän laiminlyönnin kulkua Ronald
Reaganista Jim Bakkeriin, Ivan Boeskystä Esso-yhtiöön,
pettävistä
pankeista pettäviin kouluihin. Laiminlyönnin
määrää
voidaan mitata kodittomien ja vankien määrällä.
Yhteisöllisyyden
vastainen ilmapiiri ruokkii itseään, sillä mitä useammin
huomaamme toisten laiminlyövän meidän auttamisemme, sitä
turhemmalta tuntuu heitä auttaa. Näin yhteiskunta rappeutuu
viidakoksi.
</p>
<p> Jos emme halua asua viidakossa, meidän on muutettava asenteitamme.
Meidän on osoitettava, että pidämme hyvänä
kansalaisena
häntä, joka tarvittaessa tekee yhteistyötä, emme
häntä,
joka menestyksekkäästi ottaa toisilta. Toivon että liike
vapaiden ohjelmistojen puolesta vie tähän suuntaan: ainakin
yhdellä
alalla korvaamme viidakon tehokkaammalla, vapaaehtoiseen
yhteistyöhön
kannustavalla ja perustuvalla järjestelmällä. </p>
<p> </p>
<h3>Viittet</h3>
<ol>
<li> <a name="1"> Sana ”vapaa” ilmaisussa ”vapaa
ohjelmisto” viittaa
vapauteen, ei hintaan. Vapaasta ohjelmistosta maksettu hinta voi olla nolla
tai pieni tai (toisinaan) sangen suuri.</a> </li>
<li> <a name="2"> Kysymykset saastumisesta tai ruuhkista eivät
muuta johtopäätöstä. Jos haluamme tehdä ajamisesta
kalliimpaa, jotta autolla ajettaisiin vähemmän, ei kannata
käyttää
tullimaksuja, sillä niiden periminen lisää saastumista ja
ruuhkia. Polttoainevero on paljon tehokkaampi menetelmä. Samaan tapaan
halu parantaa turvallisuutta laskemalla suurinta sallittua nopeutta on
irrelevantti
argumenttimme kannalta; vapaa tie nostaa keskimääräistä
nopeutta – koska tullia varten ei tarvitse pysähtyä –
suurimmasta
sallitusta nopeudesta riippumatta.</a> </li>
<li> <a name="3"> Jotakin tiettyä ohjelmistoa voidaan
pitää
niin vahingollisena, ettei sen pitäisi olla lainkaan saatavilla,
esimerkkinä
Lotus Marketplace –tietokantaohjelma, joka vedettiin markkinoilta
julkisen
paheksunnan vuoksi. Suurinta osaa argumentistani ei voida soveltaa
tähän
tapaukseen, mutta toisaalta ei ole juurikaan järkeä
väittää,
että ohjelmistoilla pitäisi olla omistaja, jotta omistaja
vaikeuttaisi
niiden saatavuutta. Omistaja ei vedä ohjelmistoa markkinoilta
<em>täysin</em>,
kuten olisi toivottavaa tapauksessa, jossa ohjelman käyttöä
pidetään tuhoisana.</a> </li>
</ol>
<p> </p>
<hr>
<p>Takaisin <a href="/home.fi.html">GNU-hankkeen pääsivulle.</a>.
</p>
<!-- Please keep this list alphabetical --><!--
PLEASE UPDATE THE LIST AT THE BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! -->
[ <a href="/philosophy/shouldbefree.cs.html">Czech</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.html">English</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.fr.html">French</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.id.html">Indonesian</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.pt.html">Portuguese</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.ru.html">Russian</a> | <a
href="/philosophy/shouldbefree.es.html">Spanish</a><!-- Please keep this list
alphabetical --><!-- PLEASE UPDATE THE LIST AT THE
BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! -->
]
<p> Kysymykset GNU:sta ja FSF:stä: <a
href="mailto:address@hidden";><em>address@hidden</em></a>.
On muitakin tapoja <a href="/home.html#ContactInfo">ottaa yhteyttä</a>
FSF:n. </p>
<p> Lähetä kommentit näistä verkkosivuista osoitteeseen
<a href="mailto:address@hidden";><em>address@hidden</em></a>,
muut kysymykset osoitteeseen <a
href="mailto:address@hidden";><em>address@hidden</em></a>.
</p>
<p> </p>
<p> Copyright (C) 1998 Free Software Foundation, Inc., 51 Franklin St -
Fifth Floor, Boston, MA 02110, USA </p>
<p> Kirjaimellinen kopioiminen ja levittäminen sallittu, kunhan
tämä
tekijänoikeusilmoitus säilytetään. </p>
<p> Suomentanut Tere Vaden. <a
href="mailto:address@hidden";>address@hidden</a><br>Translation coordination:
Luis M. Arteaga <address@hidden> </p>
<hr>
</body>
</html>
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
+<html>
+<head>
+ <title>Miksi ohjelmistojen pitäisi
+olla vapaita - GNU-projekti - Free
+Software Foundation (FSF)</title>
+
+ <link rev="made"
+href="mailto:address@hidden";>
+</head>
+ <body bgcolor="#ffffff" text="#000000" link="#1f00ff"
alink="#ff0000"vlink="#9900dd">
+
+<h3>Miksi ohjelmistojen pitäisi olla vapaita</h3>
+<meta http-equiv="content-type" content="text/html; charset=ISO-8859-1">
+
+<p> <a href="http://www.stallman.org/rms.html";><strong>Richard
Stallman</strong></a>
+ </p>
+
+<p> (24. huhtikuuta, 1992) </p>
+
+<p><a href="/graphics/philosophicalgnu.html"><img
+ src="/graphics/philosophical-gnu-sm.jpg" width="160" height="200">
+ </a> [ <!-- Please keep this list alphabetical
-->
+ <!-- PLEASE UPDATE THE LIST AT THE BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! --> <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.cs.html">Czech</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.html">English</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.fr.html">French</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.id.html">Indonesian</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.pt.html">Portuguese</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.ru.html">Russian</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.es.html">Spanish</a> <!-- Please keep this
list alphabetical -->
+ <!-- PLEASE UPDATE THE LIST AT THE BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! --> ]
+ </p>
+
+<p> </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Johdanto</h3>
+
+<p> Ohjelmistojen olemassaolo nostaa väistämättä esiin
+ ongelman siitä, miten niiden käytöstä tulisi
päättää.
+ Oletetaan esimerkiksi, että jollakulla on kopio ohjelmistosta ja
että
+ hän tapaa jonkun toisen, joka myös haluaisi kopion. Oletetaan
+lisäksi, että he pystyisivät lisäkopion
tekemään.
+Kenen tulisi päättää, tehdäänkö kopio?
+Kyseisten henkilöiden? Vai jonkun muun osapuolen, vaikkapa
”omistajan”?
+</p>
+
+<p> Ohjelmistojen kehittäjät tarkastelevat yleensä ongelmaa
+ silmämääränään kriteeri, jonka mukaan kysymys
+ on ratkaistava niin, että ohjelmistojen kehittäjien voitto
maksimoituu.
+ Yritysten poliittinen vaikutusvalta on johtanut siihen että hallitukset
+ ovat hyväksyneet tämän kriteerin ja ohjelmistojen
kehittäjien
+ näkemyksen kriteerin täyttämisestä: ohjelmalla on
omistaja,
+ yleensä yhtiö, jolla on jotakin tekemistä ohjelmiston
kehittämisen
+ kanssa. </p>
+
+<p> Haluaisin tarkastella tätä ongelmaa käyttäen
toisenlaista
+ kriteeriä: koko suuren yleisön hyvinvointia ja vapautta. </p>
+
+<p> Ongelmaa ei voida ratkaista vetoamalla nykyiseen
lainsäädäntöön
+ – lain pitäisi seurata etiikkaa, eikä päinvastoin.
Myöskään
+ nykyinen käytäntö ei ratkaise ongelmaa, vaikkakin
käytännöt
+ voivat antaa viitteitä mahdollisiin ratkaisuihin. Voimme ratkaista
+ongelman vain tarkastelemalla kuka hyötyy ja kuka kärsii, jos
+ohjelmistoilla katsotaan olevan omistajia. Kuka hyötyy, kuka kärsii,
+miksi ja miten paljon. Pitää toisin sanoen tehdä
panos-tuotos-analyysi
+ koko yhteiskunnan näkökulmasta, pitäen mielessä yhtä
+ aikaa yksilön vapaus ja hyödykkeiden tuotanto. </p>
+
+<p> Kuvaan tässä kirjoituksessa ohjelmistojen omistajuuden
vaikutuksia
+ ja osoitan, että vaikutukset ovat haitallisia.
Johtopäätökseni
+ on, että me ohjelmoijat olemme velvollisia kannustamaan luomiemme
+ohjelmistojen jakamista, tutkimista ja kehittämistä: toisin sanoen,
+meillä on velvollisuus luoda <a href="/philosophy/free-sw.html">vapaita
+ohjelmistoja</a> .<a href="#1">(1)</a> </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Omistajien esittämä oikeutus vallalleen</h3>
+
+<p> Nykyisestä omistajuuteen perustuvasta järjestelmästä
+ hyötyvät osapuolet ovat esittäneet kaksi argumenttia, jotka
+ tukevat heidän omistusvaadettaan: tunteellisen argumentin ja
taloudellisen
+ argumentin.</p>
+
+<p> Tunteellinen perustelu kuuluu: ”Tein ohjelman hiki otsalla, koko
sydämelläni
+ ja sielullani. Se syntyi <em>minusta</em>, se on <em>minun</em>!”</p>
+
+<p> Tämä argumetti ei kaipaa vakavaa kumoamista. Kiintyminen
ohjelmistoon
+ on tunne, jota ohjelmoijat elättelevät ja kasvattavat kun se
+heille sopii, se ei ole välttämätön reaktio. Ajatellaanpa
+vaikka miten halukkaasti samat ohjelmoijat luovuttavat kaikki oikeutensa
+jollekin yhtiölle palkkaa vastaan; tunteellinen kiintymys katoaa
salaperäisesti.
+ Tai ajatellaan vertailun vuoksi keskiajan suuria taiteilijoita ja
käsityöläisiä,
+ jotka eivät edes signeeranneet mestaritöitään. Heille
+ taiteilijan nimi ei ollut merkityksellinen. Tärkeää oli
+teoksen tekeminen – ja teoksen tehtävä. Tämä
näkemys
+oli vallalla vuosisatoja. </p>
+
+<p> Taloudellinen perustelu kuuluu: ”Haluan rikastua (usein
tätä
+ kuvataan epätarkasti myös ’elannon hankkimiseksi’) ja
jos en
+saa rikastua ohjelmoimalla, niin en ohjelmoi ollenkaan. Kaikki ovat samaa
+mieltä kanssani, joten pian kukaan ei enää ohjelmoi. Ja
+sitten kenelläkään ei ole enää ohjelmistoja!”
+Tämä uhkaus naamioidaan usein ystävälliseksi ja viisaaksi
+neuvoksi. </p>
+
+<p> Selitän myöhemmin, miksi tämä uhkaus on
hämäystä.
+ Haluan ensin tarttua erääseen sisäänrakennettuun
oletukseen,
+ joka käy paremmin ilmi taloudellisen perustelun toisenlaisesta
muotoilusta.
+ </p>
+
+<p> Tämä muotoilu alkaa vertailulla, jossa omistajien hallinnoimien
+ ohjelmistojen yhteiskunnallisia etuja verrataan tilanteeseen, jossa
ohjelmistoja
+ ei ole lainkaan. Johtopäätös on tietenkin, että
omistettujen
+ ohjelmistojen kehittäminen on yleensä hyödyllistä ja
+ tukemisen arvoista. Argumentti on kuitenkin virheellinen, koska se perustuu
+ oletukseen vain kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta – omistettuja
ohjelmistoja
+ tai ei ohjelmistoja ollenkaan. </p>
+
+<p> Järjestelmässä, jossa tunnustetaan immateriaalisia,
intellektuaalisia
+ omaisuuksia, ohjelmistot liitetään yleensä omistajaan, joka
+ päättää ohjelmiston käytöstä. Niin kauan
+ kun tämä yhteys on olemassa, joudumme usein valitsemaan omistetun
+ ohjelmiston ja ohjelmistottomuuden välillä. Tämä yhteys
+ ei kuitenkaan ole välttämätön eikä
sisäsyntyinen,
+ vaan juuri kyseenalaistamamme yhteiskunnallisen ja poliittisen
päätöksen
+ – päätöksen, jonka mukaan ohjelmistoilla on omistaja
– seuraus.
+ Jos ongelma esitetään valintana omistettujen ohjelmistojen ja
+ohjelmistottomuuden välillä, on koko ongelma ohitettu. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Omistajuuden vastainen argumentti</h3>
+
+<p> Tarkastelemme kysymystä: ”Pitäisikö ohjelmistojen
kehittämisen
+ liittyä omistajiin, jotka rajoittavat ohjelmiston
käyttöä?”
+ </p>
+
+<p> Vastataksemme kysymykseen meidän on tarkastaltava näitä
+ kahtaa asiaa ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan toisistaan
<em>riippumatta</em>:
+toisaalta ohjelmistojen kehittämisen vaikutuksia (riippumatta
ohjelmistojen
+ jakelun tavasta) ja toisaalta ohjelmistojen käytön rajoittamisen
+ vaikutuksia (oletuksena, että ohjelmisto on jo kehitetty). Jos toisella
+ näistä on hyödyllisiä ja toisella haitallisia
vaikutuksia,
+ olisi parasta lopettaa niiden liittäminen toisiinsa ja harrastaa vain
+ tuota hyödyllistä toimintaa. </p>
+
+<p> Toisin sanoen, jos jo olemassaolevan ohjelmiston jakelun rajoittaminen
+ on suuren yleisön kannalta vahingollista, niin eettisesti ajatteleva
+ ohjelmistojen kehittäjä hylkää mahdollisuutensa rajoittaa
+ ohjelmiston levittämistä. </p>
+
+<p> Jotta voisimme arvioida rajoittamisen seurauksia, meidän on
verrattava
+ toisiinsa saman ohjelmiston rajoitetun (eli omistetun) ja vapaan (eli
kaikkien
+ saatavissa olevan) version yhteiskunnallista arvoa. Vertaamme siis toisiinsa
+ kahta mahdollista maailmaa. </p>
+
+<p> Tällainen arviointi vastaa myös siihen toisinaan esitettyyn
+ yksinkertaiseen vasta-argumenttiin, jonka mukaan ”se hyöty, jonka
+uusi käyttäjä saa ohjelmiston kopiosta vastaa sitä
+haittaa, jonka kopion tekeminen aiheuttaa ohjelmiston omistajalle.”
Tämä
+ vasta-argumentti olettaa, että hyöty ja haitta ovat yhtä
+suuret. Arviossa vertaamme hyödyn ja haitan määrää
+ja osoitamme, että hyöty on paljon suurempi. </p>
+
+<p> Havainnollisuuden vuoksi argumenttia voidaan soveltaa toisella alueella:
+ tienrakennuksessa. </p>
+
+<p> Kaikkien teiden rakentaminen olisi mahdollista rahoittaa tullimaksuilla.
+ Tämä edellyttäisi, että jokaisessa kadunkulmassa olisi
+ maksun perintää varten tullikoppi. Tällainen
järjestelmä
+ houkuttelisi mitä suuremmassa määrin teiden parantamiseen.
+ Sen etuna olisi myös, että tietyn tien käyttäjät
+ maksaisivat juuri tuon tien. Tullimaksun maksaminen on kuitenkin
keinotekoinen
+ este joustavalle ajamiselle – keinotekoinen siinä mielessä,
että
+ se ei seuraa autojen tai teiden toimintatavasta.</p>
+
+<p> Jos verrataan vapaiden ja tullimaksullisten teiden käyttöarvoa,
+ huomataan, että teitä, joilla ei ole tullikoppeja on halvempi
+rakentaa ja ylläpitää, ne ovat turvallisempia ja tehokkaampia
+käyttää. <a href="#2">(2)</a> Köyhässä maassa
+tullimaksut voivat tehdä tienkäytöstä liian kalliin
+joillekin kansalaisille. Tullimaksuttomat ja –kopittomat tiet siis
tarjoavat
+yhteisölle suuremman hyödyn pienemmillä kustannuksilla. Vapaat
+tiet ovat yhteiskunnan kannalta parempia. Tästä syystä
yhteiskunnan
+tulisi rahoittaa teiden rakentaminen jollakin muulla tavalla kuin
tullimaksuilla.
+Rakennettujen teiden käytön tulisi olla vapaata. </p>
+
+<p> Kun tullimaksujen kannattajat esittävät ratkaisunsa vain rahan
+ keräämisen tapana, he vääristävät
valintatilannetta.
+ Tullikopit keräävät rahaa, mutta niillä on muitakin
+vaikutuksia: ne huonontavat tietä. Tullimaksullinen tie ei ole yhtä
+hyvä kuin vapaa tie, eikä teknisesti parempien teiden rakentaminen
+välttämättä ole parannus, jos se tarkoittaa samalla
+vapaiden teiden korvautumista maksullisilla teillä. </p>
+
+<p> Vapaan tien rakentaminen vaatii tietenkin rahoitusta, joka yleisön
+ on jotenkin järjestettävä. Tästä ei kuitenkaan
+seuraa tullimaksujen välttämättömyyttä. Me, jotka
+tien joka tapauksessa maksamme, saamme rahallemme enemmän vastinetta
+rakentamalla vapaan tien. </p>
+
+<p> En tarkoita, että maksullinen tie olisi huonompi kuin ei tietä
+ laisinkaan. Näin olisi vain, jos maksu olisi niin korkea, että
+ tuskin kukaan käyttäisi tietä – tullien
kerääjä
+ ei todennäköisesti koskaan toimisi näin. Joka tapauksessa
+niin kauan kuin maksujen kerääminen tullikopeilla aiheuttaa
huomattavaa haaskausta ja epämukavuutta, on parempi kerätä
rahat vähemmän
+ haitallisella tavalla. </p>
+
+<p> Käyttääkseni samaa argumenttia ohjelmistojen
kehittämisen
+ kohdalla, tulen seuraavassa osoittamaan, että ohjelmistojen
käyttämisen
+ ”tullikopit” tulevat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi:
maksullisuus tekee
+ohjelmistojen kehittämisestä ja jakelemisesta kalliimpaa ja niiden
+käytöstä tehottomampaa ja epämukavampaa.
Johtopäätös
+on, että ohjelmistojen kehittämistä tulisi kannustaa jollakin
+muulla tavalla. Lopuksi kuvailen muita tapoja kannustaa (ja jos
välttämätöntä)
+ rahoittaa ohjelmistojen kehittämistä. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Ohjelmistojen vapauden estämisen aiheuttama vahinko</h4>
+
+<p> Kuvitellaan, että ohjelmisto on kehitetty ja kaikki sen
kehittämiseen
+ liittyvät kustannukset on maksettu; yhteiskunnan pitää nyt
+ päättää, tehdäänkö ohjelmistosta jonkun
+ omaisuutta vai sallitaanko sen vapaa käyttö ja jakaminen. Oletetaan
+ lisäksi, että ohjelmiston olemassaolo ja sen saatavavuus ovat
+toivottavia. <a href="#3">(3)</a> </p>
+
+<p> Ohjelmiston jakamisen ja muokkaamisen rajoittaminen ei voi
edistää
+ sen käyttöä. Rajoitukset toimivat ainoastaan esteinä.
+ Rajoitusten vaikutus voi siis olla vain kielteinen. Mutta miten ja millä
+ tavalla kielteinen? </p>
+
+<p> Rajoituksista seuraa kolmen tasoista materiaalista vahinkoa: </p>
+
+<p> </p>
+
+<ul>
+ <li>Ohjelmistolla on vähemmän käyttäjiä.
+
+ <p> </p>
+ </li>
+ <li>Kukaan käyttäjistä ei voi muokata tai korjata
+ ohjelmistoa.
+ <p> </p>
+ </li>
+ <li>Toiset ohjelmistojen kehittäjät eivät voi oppia
+ ohjelmistosta, eivätkä käyttää sitä uuden
+ohjelmiston perustana. </li>
+
+</ul>
+ <p> Jokaista materiaalisen vahingon tasoa vastaa
psykososiaalinen vahinko,
+ joka tarkoittaa tehtyjen päätösten vaikutusta ihmisten
tunteisiin,
+ asenteisiin ja taipumuksiin. Näillä ajattelutapojen muutoksilla
+ on kerrannaisvaikutuksensa ihmisten välisiin suhteisiin ja siten
puolestaan
+ materiaalisia seurauksia. </p>
+
+<p> Materiaalisen vahingon kolme muotoa hukkaavat osan ohjelmiston
mahdollisesta
+ arvosta, mutta eivät voi sitä kokonaan mitätöidä.
+ Jos ne tuhoavat lähes koko ohjelmiston arvon, niin ohjelmiston
kirjoittaminen
+ vahingoittaa yhteiskuntaa korkeintaan sen vaivan verran, joka ohjelmiston
+ tuottamiseen on käytetty. Voidaan perustellusti väittää,
+ että ohjelmiston, jota voidaan voitollisesti myydä, tulee tarjota
+ jonkin verran suoraa materiaalista hyötyä. </p>
+
+<p> Jos kuitenkin otetaan huomioon psykososiaalisen vahingon muodot, ei
+ omistetun ohjelmiston kehittämisen aiheuttamalle vahingolle voida
+asettaa pitävää ylärajaa. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Ohjelmistojen käytön estäminen</h4>
+
+<p> Ensimmäinen vahingon muoto koskee ohjelman käyttöä.
+ Ohjelmiston kopioimisen kuntannus on lähellä nollaa (ja
kustannuksen
+ voi maksaa tekemällä kopion itse), joten vapailla markkinoilla
+ ohjelmiston hinta olisi lähellä nollaa. Lisenssimaksu on
merkittävä
+ este ohjelmiston käytölle. Jos laajasti
käytettävästä
+ ohjelmasta tulee jonkun omaisuutta, käyttäjien määrä
+ vähenee. </p>
+
+<p> On helppoa osoittaa, että ohjelmiston yhteiskunnalle tuottama
hyöty
+ heikkenee, jos ohjelmistolle osoitetaan omistaja. Kun ohjelmiston mahdollinen
+ käyttäjä kohtaa vaatimuksen käyttömaksusta, hän
+ joko maksaa tai luopuu ohjelman käytöstä. Kun
käyttäjä
+ päättää maksaa, on maksu nollasummavarainsiirto kahden
+ osapuolen välillä. Kun taas käyttäjä
päättää
+ olla käyttämättä ohjelmistoa, tuottaa
päätös
+ vahinkoa käyttäjälle, mutta ei hyötyä
kenellekään.
+ Negatiivisten lukujen ja nollien summa on aina negatiivinen. </p>
+
+<p> Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä
työmäärää,
+ joka ohjelmiston <em>kehittämiseen</em> tarvitaan. Lopputuloksena
+siis koko prosessin tehokkuus – laskettuna onnistuneiden
käyttötuntien
+ ja kehittämiseen käytettyjen työtuntien suhteena –
heikkenee.</p>
+
+<p> Lopputulos kuvastaa toisaalta ohjelmistojen ja toisaalta autojen, tuolien
+ tai voileipien kopioimisen ratkaisevaa erilaisuutta. Materiaalisten
kappaleiden
+ kopioimislaitteita on olemassa vain tieteiskirjallisuudessa, mutta
ohjelmistoja
+ on helppo kopioida; kuka tahansa voi monistaa haluamansa
määrän
+ kopioita hyvin vähällä vaivalla. Aineen säilymislakien
+ takia sama ei päde materiaalisiin kappaleisiin: jokainen kopio
täytyy
+ tehdä uusista raaka-aineista samaan tapaan kuin alkuperäinenkin.
+ </p>
+
+<p> Materiaalisten kappaleiden käyttämisen estäminen on siis
+ järkevää, koska kappaleiden vähälukuisuus merkitsee
+ raaka-aineiden ja työpanoksen säästöä.
Materiaalisten
+ hyödykkeiden valmistamiseen liittyy usein myös aloittamis- ja
+kehittämiskustannuksia, jotka jakautuvat koko tuotantoprosessin ajalle.
+Mutta niin kauan kuin itse tuotannon kustannukset ovat merkittävät,
+kehittämiskustannusten osuuden lisääminen ei aiheuta hintaan
+laadullista muutosta eikä myöskään vaadi tavallisten
+käyttäjien vapauksien rajoittamista. </p>
+
+<p> Tätä vastoin laadullinen muutos syntyy, jos tuote, joka muuten
+ olisi ilmainen, muuttuu maksulliseksi. Ohjelmistojen jakelemiseen
keskusjohtoisesti
+ asetettu maksu muodostuu korkeaksi kynnykseksi. </p>
+
+<p> Lisäksi nykyisen mallin mukainen keskusjohtoinen
ohjelmistotuotantojärjestelmä
+ on tehoton ohjemistojen kopioiden jakelija. Järjestelmä vaatii
+ fyysisten levykkeiden tai nauhojen käärimistä täysin
+tarpeettomiin pakkauksiin ja pakkausten laajamittaista kuljetusta ja
varastointia
+ympäri maailmaa. Nämä kustannukset esitetään
yritystoiminnan
+ kustannuksina; tosiasiassa kyse on omistajuuden aiheuttamasta tuhlauksesta.
+ </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Yhteenkuuluvuuden vahingoittaminen</h4>
+
+<p> Oletetaan, että sinä ja ystäväsi haluaisitte
käyttää
+ jotakin ohjelmistoa. Lähimmäisenrakkauteen perustuen tuntuu
siltä,
+ että oikea ratkaisu on se, joka antaa molemmille mahdollisuuden
käyttää
+ ohjelmistoa. Malli, joka sallii vain toisen käyttää
ohjelmistoa
+ ja samalla riistää toiselta käyttöoikeuden, on
hajoittava:
+ ei sen paremmin sinun kuin ystäväsikään tulisi
hyväksyä
+ tällaista mallia. </p>
+
+<p> Tavanomaisen ohjelmiston käyttö- tai lisenssisopimuksen
hyväksyminen
+ merkitsee lähimmäisen pettämistä: ”Lupaan
evätä
+ lähimmäiseltäni oikeuden käyttää tätä
+ ohjelmistoa, jotta saan itse käyttöoikeuden.” Ihmiset, jotka
+hyväksyvät tällaisia sopimuksia, saattavat tuntea psykologista
+painetta sopimusten oikeuttamiseen esimerkiksi
vähättelemällä
+lähimmäisen auttamisen tärkeyttä – näin
yhteisön
+henki kärsii. Tämä on ohjelman käytön rajoittamisen
+aiheuttamaan materiaaliseen vahinkoon liittyvä psykososiaalinen vahinko.
+</p>
+
+<p> Monet käyttäjät tunnistavat jakamisesta kieltäytymisen
+ vääryyden alitajuisesti, joten he päättävät
+ olla noudattamatta käyttölupaehtoja, lisenssisopimuksia ja lakeja,
+ ja jakavat ohjelmistoja. Usein he kuitenkin tuntevat syyllisyyttä
+toiminnastaan. He tietävät, että heidän on rikottava
+lakia ollakseen hyviä lähimmäisiä, mutta he
pitävät
+silti lakeja sitovina; lopputuloksena voi olla ajatus, että naapuriapu
+(jota he tarjoavat) on pahaa tai häpeällistä. Tämä
+on myös psykososiaalinen vahinko, mutta se voidaan
välttää,
+jos ajatellaan, että kyseessä olevilla lisenssisopimuksilla ja
+lailla ei ole moraalista oikeutusta. </p>
+
+<p> Myös ohjelmoijat kärsivät psykososiaalista vahinkoa,
+koska tietävät, että monia ihmisiä estetään
+käyttämästä heidän työtään.
Tämä
+johtaa kyyniseen tai välinpitämättömään
asenteeseen.
+Ohjelmoija saattaa kuvata innostuneesti teknisesti haastavaa
työtään,
+mutta kun häneltä kysytään ”Saanko
käyttää
+sitä?”, hänen ilmeensä synkkenee ja vastaus on:
”Et”. Jotta
+ohjelmoija ei tuntisi oloaan pettyneeksi, hän joko välttää
+huomioimasta käytön rajoittamista tai ottaa kyynisen asenteen,
+jonka tarkoitus on vähätellä käyttörajoitusten
merkittävyyttä.
+</p>
+
+<p> Reaganin ajoista lähtien Yhdysvaltain harvinaisin resurssi ei ole
+ ollut tekninen innovaatio vaan halukkuus työskennellä yhdessä
+ yhteiseksi hyväksi. Ei ole järkevää kannustaa
ensimmäistä
+ toisen kustannuksella. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Ohjelmistojen räätälöinnin ja muuttamisen
estäminen</h4>
+
+<p> Materiaalisen vahingon toinen muoto on ohjelmistojen
räätälöinnin
+ ja muuttamisen mahdottomuus. Ohjelmistojen muuttamisen helppous on yksi
+uuden teknologian suurista eduista vanhaan verrattuna. Kuitenkaan suurin
+osa kaupallisista ohjelmistoista ei ole muuteltavissa, ei vaikka ostaisi
+ohjelmiston kopion. Ohjelmisto on saatavilla sellaisenaan, mustana laatikkona
+– siinä kaikki. </p>
+
+<p> Ohjelmisto, joka voidaan suorittaa tietokoneella, koostuu
merkitykseltään
+ hämäristä numerosarjoista. Ei kukaan – ei edes hyvä
+ohjelmoija – pysty helposti muuttamaan näitä numerosarjoja
niin,
+että ohjelmisto toimisi toisin. </p>
+
+<p> Ohjelmoijat työskentelevät yleensä ohjelmiston
”lähdekoodin”
+ kanssa. Lähdekoodi on kirjoitettu Fortranin tai C:n tapaisilla
ohjelmointikielillä.
+ Ohjelmointikieli käyttää nimiä kuvaamaan
käsiteltyä
+ informaatiota ja ohjelmiston osia, ja ohjelmiston toimintoja kuvataan
symboleilla:
+ ”+” tarkoittaa yhteenlaskua ja ”-”
vähennyslaskua. Ohjelmoitikielellä
+ kirjoitetun lähdekoodin tarkoitus on helpottaa ohjelmiston lukemista
+ ja muuttamista. Esimerkiksi ohjelma, joka laskee kahden samalla tasolla
+olevan pisteen välisen etäisyyden:</p>
+
+<p> </p>
+
+<pre>float<br> distance (p0, p1)<br> struct point p0, p1;<br>
{<br> float xdist = p1.x - p0.x;<br> float ydist = p1.y - p0.y;<br>
return sqrt (xdist * xdist + ydist * ydist);<br> }<br></pre>
+ Ja tässä sama ohjelma muodossa, jonka yleensä
käyttämäni
+ tietokone pystyy suorittamaan:
+<p> </p>
+
+<pre><br> 1314258944 -232267772 -231844864 1634862<br><br>
1411907592 -231844736 2159150 1420296208<br><br>
-234880989 -234879837 -234879966 -232295424<br><br>
1644167167 -3214848 1090581031 1962942495<br><br>
572518958 -803143692 1314803317<br></pre>
+
+<p> Lähdekoodi on (ainakin mahdollisesti) hyödyllinen esitystapa
+ jokaiselle ohjelmiston käyttäjälle. Useimmat
käyttäjät
+ eivät kuitenkaan saa tutustua lähdekoodiin. Yleensä
ohjelmiston
+ omistaja pitää lähdekoodin salaisena, jotta kukaan muu ei
+ oppisi siitä mitään. Käyttäjät saavat haltuunsa
+ vain käsittämättömiä numerosarjoja
sisältävät
+ tiedostot, jotka tietokone suorittaa. Näin vain ohjelmiston omistaja
voi muuttaa ohjelmistoa. </p>
+
+<p> Eräs ystäväni kertoi kerran työskennelleensä
+ pankissa kuusi kuukautta kirjoittaen ohjelmistoa, joka oli samankaltainen
+ kuin eräs kaupallinen ohjelmisto. Hän uskoi, että jos hän
+ olisi saanut tuon kaupallisen ohjelmiston lähdekoodin
nähtäväkseen,
+ se olisi ollut helposti sovellettavissa pankin tarpeisiin. Pankki oli halukas
+ maksamaan lähdekoodista, mutta lähdekoodia ei myyty – se oli
+salainen. Näin ollen ystäväni täytyi tehdä kuusi
+kuukautta näennäistä työtä, joka kyllä
näkyy
+bruttokansantuotteessa, mutta joka itse asiassa on tuhlausta. </p>
+
+<p> Vuoden 1977 tienoilla MIT:n tekoälylaboratorio sai Xeroxilta lahjaksi
+ tulostimen. Tulostinta ohjasi vapaa ohjelmisto, johon lisäsimme monia
+ käytännöllisiä ominaisuuksia. Ohjelmisto esimerkiksi
+ lähetti käyttäjälle viestin, kun tulostus oli valmis.
+ Kun tulostimella oli ongelmia, kuten paperitukos tai paperin loppuminen,
+ohjelmisto ilmoitti välittömästi kaikille käyttäjille,
+jotka olivat tulostamassa. Nämä ominaisuudet mahdollistivat sujuvan
+käytön. </p>
+
+<p> Hiukan myöhemmin Xerox lahjoitti laboratoriolle uudemman ja nopeamman
+ tulostimen, yhden ensimmäisitä lasertulostimista. Tätä
+ tulostinta ohjasi omistettu ohjelmisto, jota suoritti tälle
tarkoitukselle
+ omistettu tietokone, joten emme voineet lisätä ohjelmistoon
mitään
+ suosikkiominaisuuksiamme. Pystyimme tekemään ohjelman, joka
ilmoitti
+ milloin tulostustyö oli lähettetty tulostinta ohjaavalle
tietokoneelle,
+ mutta emme voineet tehdä tulostimen ohjelmistoon lisäystä,
+ joka olisi ilmoittanut milloin tulostettava työ tosiasiassa oli valmis
+ (viive oli yleensä huomattava). Emme voineet mitenkään
tietää,
+ koska tulostus oli valmis, saatoimme vain arvailla. Kukaan ei
myöskään
+ saanut tietää paperitukoksesta, joten toisinaan ongelma jäi
+ tunniksikin korjaamatta. </p>
+
+<p> Laboratorion ohjelmoijat olisivat osanneet tehdä tarvittavat
lisäykset
+ ja korjaukset ohjelmistoon, todennäköisesti
vähintään
+ yhtä hyvin kuin ohjelmiston alkuperäiset kirjoittajatkin. Xerox
+ ei ollut kiinnostunut tekemään ohjelmistoon korjauksia ja
päätti
+ estää meitäkin niitä tekemästä, joten
meidän
+ oli pakko hyväksyä aiheutuneet ongelmat. Niitä ei milloinkaan
+ korjattu. </p>
+
+<p> Useimmat hyvät ohjelmoijat ovat kohdanneet tämän
turhauttavan
+ ongelman. Pankilla oli varaa ratkaista ongelma kirjoituttamalla uusi
ohjelmisto
+ alusta alkaen, mutta tavallinen käyttäjä, vaikka kuinka
+lahjakaskin, voi vain luovuttaa. </p>
+
+<p> Luovuttaminen aiheuttaa psykososiaalista vahinkoa omavaraisuuden hengelle.
+ On masentavaa asua talossa, jota ei voi kalustaa tarpeittensa mukaan. Tilanne
+ johtaa rohkeuden menetykseen ja alavireisyys voi vaikuttaa myös
elämän
+ muihin osa-alueisiin. Luovuttamaan pakotetut ihmiset ovat onnettomia
eivätkä
+ tee hyvää työtä. </p>
+
+<p> Kuvitellaanpa, miltä vaikuttaisi, jos reseptejä kohdeltaisiin
+ samoin tavoin kuin ohjelmistoja. Voisit vaikka kysyä ”Miten
tätä
+ reseptiä voi muuttaa vähäsuolaisemmaksi?” ja
kokkimestari
+ vastaisi: ”Kuinka julkeat loukata reseptiäni, aivojeni ja
makunystyjeni
+ lasta, kuvittelemalla muuttavasi sitä? Et osaa muuttaa reseptiäni
+ niin, että se toimisi!” ”Mutta lääkärini
määräsi
+ minut syömään vähemmän suolaa. Mitä teen?
+Otatko suolan pois puolestani?” ”Mielelläni, palkkioni on
vain 50000
+dollaria.” Koska omistajalla on monopoli muutosten suhteen, palkkio
tuppaa
+olemaan suuri. ”Juuri nyt minulla on kuitenkin kiire. Olen juuri
suunnittelemassa
+ uutta reseptiä Laivaston korpuille. Palaan asiaan parissa
vuodessa.”
+ </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Ohjelmistojen kehittämisen estäminen</h4>
+
+<p> Materiaalisen vahingon kolmas muoto koskee ohjelmistojen
kehittämistä.
+ Ohjelmistojen kehittäminen oli aikoinaan evolutiivinen prosessi, jonka
+ kuluessa ohjelmoija kirjoitti olemassaolevan ohjelmiston osia uudelleen
+ominaisuuksia lisätäkseen, seuraava ohjelmoija kirjoitti jonkun
+pätkän taas uudelleen ja lisäsi taas uusia ominaisuuksia,
+ja niin edelleen; joissakin tapauksissa kehitys jatkui parinkymmenen vuoden
+ajan. Samaan aikaan joitakin ohjelmiston osia ”kannibalisoitiin”
uusien
+ohjelmistojen iduiksi. </p>
+
+<p> Omitajuus estää tällaisen kehityksen, koska uutta
ohjelmistoa
+ luotaessa on aina aloitettava alusta. Omistajuus myös estää
+ aloittelevia ohjelmoijia tutkimasta olemassaolevia ohjelmistoja oppiakseen
+ niistä käytännöllisiä tekniikoita tai suurten
+ohjelmistojen rakennetta. </p>
+
+<p> Omistajat haittaavat myös opetusta. Olen kohdannut lahjakkaita
+tietojenkäsittelyn opiskelijoita, jotka eivät koskaan ole
nähneet
+laajan ohjelman lähdekoodia. Opiskelijat voivat olla taitavia pienten
+ohjelmien kirjoittamisessa, mutta he eivät voi edes alkaa oppia laajojen
+ohjelmistojen kirjoittamisen taitoa elleivät näe, miten muut ovat
+sen tehneet. </p>
+
+<p> Millä tahansa älyllisen elämän alueella suurempia
+ korkeuksia tavoitellaan seisomalla toisten hartioilla. Tämä ei
+ kuitenkaan enää ole yleisesti sallittua ohjelmistoalalla –
toisten
+ hartioilla voi seisoa vain, jos nuo toiset työskentelevät
<em>samassa
+ yrityksessä</em> kuin sinä itse. </p>
+
+<p> Tähän liittyvä psykososiaalinen vahinko koskee tieteellisen
+ yhteistyön henkeä. Tieteellisen yhteistyön henki on ollut
+ jopa niin vahva, että tiedemiehet toimivat yhdessä vaikka
heidän
+ asuinmaidensa välillä vallitsisi sota. Tässä
hengessä
+ toimivat ne japanilaiset merentutkijat, jotka Tyynen meren
saarilaboratoriotaan
+ hylätessään huolellisesti säästivät kaiken
+ aineistonsa ja työnsä tulokset hyökkääville
Yhdysvaltain
+ merivoimille ja jättivät jälkeensä lapun, jossa
pyysivät
+ pitämään laboratoriosta hyvää huolta. </p>
+
+<p> Voitontavoittelu on tuhonnut sen, mitä kansainvälisiltä
+ konflikteilta säästyi. Nykyään monien alojen
tieteilijät
+ eivät artikkeleissaan julkaise riittävästi tietoja, joiden
+ perusteella toiset voisivat toistaa heidän kokeensa. He julkaisevat
+ vain sen verran, että muut voivat ihailla heidän aikaansaannoksiaan.
+ Tämä on erityisen totta tietojenkäsittelytieteessä,
+jossa julkaisuissa kuvailtujen ohjelmistojen lähdekoodi on tyypillisesti
+salainen. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Jakamisen estämisen tavalla ei ole merkitystä</h4>
+
+<p> Olen käsittellyt ohjelmistojen kopioinnin, muuttamisen ja
edelleenkehittämisen
+ estämisen vaikutuksia. En ole tarkemmin kuvaillut, miten tämä
+ estäminen tehdään, koska estämisen tavalla ei ole
merkitystä
+ lopputuloksen kannalta. Jos käytön estäminen
<em>onnistuu</em>,
+ se on vahingollista, riippumatta siitä, onko menetelmänä
+ kopiosuojaus, tekijänoikeus, lisenssi, salaus, ROM-kortti tai
sarjanumero.
+ </p>
+
+<p> Käyttäjien kannalta jotkut näistä menetelmistä
+ ovat ärsyttävämpiä kuin toiset. Käsitykseni mukaan
+ vihatuimpia menetelmiä ovat toimivat menetelmät. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Ohjelmistojen pitäisi olla vapaita</h4>
+
+<p> Olen osoittanut, että ohjelmiston omistajuus – mahdollisuus
rajoittaa
+ ohjelmiston muuttamista ja kopioimista – on vahingollista. Omistajuuden
+kielteiset seuraukset ovat laajoja ja merkittäviä. Tästä
+johtuen yhteiskunnan ei tulisi nimetä ohjelmistoille omistajia. </p>
+
+<p> Toinen tapa sanoa asia on todeta, että yhteiskunta tarvitsee vapaita
+ ohjelmistoja. Omistetut ohjelmistot ovat vain vapaiden ohjelmistojen huono
+ korvike. Korvikkeen tuotannon kannustaminen ei ole järkevä tapa
+ pyrkiä tavoitteeseemme. </p>
+
+<p> Vaclav Havel on lausunut kehoituksen: ”Tee työtä jonkin
asian
+ puolesta, koska se on oikein, eikä vain siksi, että se saattaa
+ onnistua.” Kaupallisella, omistetulla ohjelmistolla on mahdollisuus
onnistua
+ omien tavoitteidensa suhteen, mutta se ei ole hyväksi yhteiskunnalle.
+ </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Miksi ihmiset kehittävät ohjelmistoja</h3>
+
+<p> Jos poistamme henkisten tuotteiden tekijänoikeuden
välineenä
+ ohjelmistojen kehittämisen kannustamiseen, niin alkuunsa ohjelmistoja
+ tuotetaan vähemmän, mutta tuotetut ohjelmistot ovat
käyttökelpoisempia.
+ Ei ole selvää, laskeeko yhteenlaskettu onnistuneiden
käyttötuntien
+ määrä, mutta jos se laskee tai jos haluamme joka tapauksessa
+ sitä nostaa, on olemassa muitakin tapoja kannustaa ohjelmistojen
kehittämistä,
+ aivan samaan tapaan kuin on olemassa muitakin tapoja kuin tullimaksuja
+teiden rahoituksen keräämiseen. Ennen kuin siirryn noihin muihin
+kannustustapoihin, haluan tarkastella kuinka paljon keinotekoista kannustusta
+todella tarvitaan. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Ohjelmointi on hauskaa</h4>
+
+<p> On olemassa töitä, esimerkiksi tienrakennus, joihin harvat
+ ryhtyvät muusta syystä kuin rahasta. On olemassa myös
töitä,
+ taiteen ja tutkimuksen aloja, joilla ei juurikaan voi rikastua, ja joille
+ ryhdytään niiden kiehtovuuden tai yhteiskunnallisen arvon vuoksi.
+ Esimerkkeinä vaikkapa matemaattinen logiikka, klassinen musiikki ja
+ arkeologia, ja työtä tekevien ihmisten poliittinen toiminta.
Näillä
+ aloilla harvoista palkallisista työpaikoista kilpaillaan pikemminkin
+ surumielisesti kuin katkerasti – eikä oikeastaan mikään
+työ allalla ole hyvin palkattu. Jos on varaa, jotkut voivat jopa maksaa
+mahdollisuudesta tehdä työtä alalla. </p>
+
+<p> Tällainen ala voi muuttua yhdessä yössä, jos se
+alkaa tarjota rikastumisen mahdollisuuksia. Kun yksi rikastuu, muut vaativat
+samaa mahdollisuutta. Pian kaikki saattavat vaatia suuria summia rahaa
työstä,
+ jota he aiemmin tekivät ilokseen. Jokusen vuoden kuluttua kaikki alalla
+ työskentelevät halveksuvat ajatusta tehtävästä,
+ josta ei ole huomattavaa taloudellista hyötyä. He vaativat
poliitikkoja
+ varmistamaan, että taloudelliset edut ovat mahdollisia, jos ei muuten
+ niin laatimalla erityisetuja, oikeuksia ja monopoleja. </p>
+
+<p> Tällainen muutos tapahtui tietokoneohjelmoinnissa 80-luvulla.
Seitsemänkymmentäluvulla
+ ilmestyi artikkeleita ”tietokone-addiktioista”;
käyttäjillä
+ oli tapana ”roikkua linjoilla” satojen markkojen edestä
viikossa.
+Oli yleisesti tiedossa, että usein ihmiset ihastuivat ohjelmointiin
+niin, että heidän avioliittonsa kariutuivat. Nykyään
+on yleisesti tiedossa, ettei kukaan suostu ohjelmoimaan muuten kuin kovalla
+palkalla. Mitä aiemmin tiedettiin, on unohdettu.</p>
+
+<p> Vaikka jollakin alalla vallitsee jonakin hetkenä tilanne, jossa
+suurin osa ihmisistä suostuu työskentelemään vain kovalla
+palkalla, ei tilanne välttämättä pysy samana. Muutos
+voi vaihtaa suuntaa, jos yhteiskunta antaa sysäyksen. Jos suuren
omaisuuden
+mahdollisuus poistetaan, niin hetken kuluttua ihmisten muutettua asenteitaan
+he ovat taas valmiita työskentelemään alalla saavutusten
tuottama
+ilo palkkanaan. </p>
+
+<p> Kysymys ”Miten meillä on varaa maksaa ohjelmoijille?”
muuttuu helpommaksi,
+ kun ymmärrämme, ettei heille tarvitse maksaa omaisuuksia. Elantoon
+ riittävä palkka on helpompi maksaa.</p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Vapaiden ohjelmistojen rahoittaminen</h4>
+
+<p> Ohjelmoijien palkkoja maksavien instituutioiden ei
välttämättä
+ tarvitse olla ohjelmistotaloja. On olemassa monia muita instituutioita,
+jotka voivat toimia rahoittajina. </p>
+
+<p> Tietokoneiden valmistajat pitävät ohjelmistojen
kehittämistä
+ tärkeänä, vaikka eivät pystykään kontrolloimaan
+ ohjelmistojen käyttöä. Suuri osa tietokoneiden valmistajien
+ ohjelmistoista oli 1970-luvulla vapaita, koska valmistajat eivät
rajoittaneet
+ niiden käyttöä. Nykyään tietokoneiden valmistajien
+ halukkuus liittyä vapaiden ohjelmistojen kehittämishankkeisiin
+ osoittaa, että ohjelmiston omistaminen ei lopultakaan ole
tärkeää
+ tietokonevalmistajien kannalta. </p>
+
+<p> Yliopistot tukevat useita ohjelmoitihankkeita. Nykyään ne
+myös usein myyvät ohjelmistoja, mutta 1970-luvulla eivät.
+Epäileekö kukaan yliopistojen halukkuutta kehittää vapaita
+ohjelmistoja, jos ne eivät saisi myydä ohjelmistoja? Yliopistojen
+ohjelmointihankkeita voitaisiin tukea samoilla valtiollisilla sopimuksilla
+ja apurahoilla, joilla nykyään tuetaan omistettujen ohjelmistojen
+kehittämistä. </p>
+
+<p> Nykyään on tavallista, että yliopistojen tutkijat
kehittävät
+ apurahojen avulla ohjelmistoja lähes loppuun, kutsuvat niitä
+”valmiiksi”, ja sitten perustavat yhtiön joka tosiasiassa
saattaa
+ohjelmiston valmiiksi ja käyttökelpoiseksi. Jokus
keskeneräinen
+versio annetaan ”vapaasti” käyttöön;
läpikotaisin korruptoituneet
+tutkijat lisensoivat senkin yliopiston eksklusiivisella lisenssillä.
+Tämä ei ole mikään salaisuus, käytännön
+tunnustavat kaikki osapuolet. Vaikka tutkijat eivät tuntisi
näitä
+kiusauksia, he tekisivät silti tutkimusta. </p>
+
+<p> Vapaita ohjelmistoja kirjoittavat ohjelmoijat voivat hankkia elantonsa
+ myymällä ohjelmistoon liittyviä palveluita. Minut on palkattu
+ siirtämään <a href="/software/gcc/gcc.html">GNU C
-kääntäjä</a>
+ uudelle tietokonejärjestelmälle ja tekemään
käyttöliittymiä
+ <a href="/software/emacs/emacs.html">GNU emacs:iin</a>. (Tarjoan
nämä
+ parannukset yleisölle, kunhan ne ovat valmiita). Pidän myös
+ luentoja, joista maksetaan. </p>
+
+<p> En ole yksin, nykyään on olemassa menestyvä ja kasvava
+ yhtiö, joka ei tee muuta kuin näitä töitä. Myös
+ useat muut yhtiöt tarjoavat kaupallista tukea GNU-järjestelmän
+ vapaiden ohjelmistojen käyttäjille. Näemme tässä
+ riippumattoman ohjelmistotukialan synnyn – alasta voi tulla laaja, jos
+vapaat ohjelmistot yleistyvät. Riippumaton ohjelmistotuki antaa
käyttäjille
+ mahdollisuuden tukeen, joka omistetun ohjelmiston kohdalla ei tule kyseeseen
+ kuin vain hyvin varakkaiden kohdalla. </p>
+
+<p> <a href="/fsf/fsf/html">Free Software Foundationin</a> tapaiset uudet
+ instituutiot voivat myös rahoittaa ohjelmointihankkeita. Suurin osa
+ säätiön rahoituksesta saadaan käyttäjiltä,
+jotka tilaavat ohjelmistoja postitse. Ohjelmistot ovat vapaita eli
käyttäjät
+ saavat kopioida ja muuttaa niitä, mutta monet maksavat ohjelmistosta
+ tästä huolimatta. (Muistettakoon, että ”vapaa
ohjelmisto”
+ viittaa vapauteen, ei hintaan.) Jotkut käyttäjät tilaavat
+ja maksavat ohjelmiston kopiosta, vaikka heillä ohjelmisto jo onkin,
+koske he katsovat, että me ansaitsemme heidän panoksensa.
Säätiö
+ saa myös huomattavia lahjoituksia tietokoneiden valmistajilta. </p>
+
+<p> Free Software Foundation on voittoa tavoittelematon säätiö,
+ joten se käyttää tulonsa palkkaamalla mahdollisimman monia
+ ohjelmoijia. Jos se olisi perustettu yhtiöksi, joka myisi samoja vapaita
+ ohjelmistoja samaan hintaan, se mahdollistaisi nykyään
perustajalleen
+ oikein hyvän toimeentulon. </p>
+
+<p> Koska säätiö on yleishyödyllinen toimija, ohjelmoijat
+ työskentelevät säätiölle usein puolella siitä
+ palkasta, jonka saisivat muualta. He tekevät näin, koska
säätiö
+ on epäbyrokraattinen ja koska he tuntevat tyydytystä tiedosta,
+ ettei heidän tekemänsä ohjelmiston käyttöä
+estetä. Ennen kaikkea he työskentelevät
säätiössä,
+koska ohjelmointi on hauskaa. Myös monet vapaaehtoiset ovat kirjoittaneet
+käyttökelpoisia ohjelmia säätiölle. (Viime aikoina
+vapaaehtoisiksi on ilmaantunut jopa teknisiä kirjoittajia.) </p>
+
+<p> Tämä osoittaa, että ohjelmointi on musiikin ja taiteen
+ tavoin yksi kaikkein kiehtovimmista aloista. Pelko, että kukaan ei
+haluaisi ohjelmoida, on turha. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h4>Mitä käyttäjät ovat velkaa kehittäjille?</h4>
+
+<p> Ohjelmistojen käyttäjillä on syytä tuntea moraalista
+ velvollisuutta ohjelmistojen tukemiseen. Vapaiden ohjelmistojen
kehittäjät
+ osallistuvat käyttäjien toiminnan helpottamiseen ja on
oikeudenmukaista
+ ja käyttäjien pitkän tähtäimen edun mukaista
että
+ he rahoittavat ohjelmistojen kehittäjiä. </p>
+
+<p> Sama ei kuitenkaan päde omistettujen ohjelmien kehittäjien
+ kohdalla, koska ohjelmistojen käytön estäminen ansaitsee
+pikemminkin rangaistuksen kuin palkkion. </p>
+
+<p> Saavumme siis paradoksin ääreen: käyttökelpoisen
+ohjelmiston kehittäjä on oikeutettu käyttäjien tukeen,
+mutta jokainen yritys muuttaa tämä moraalinen oikeutus vaatimukseksi
+tuhoaa oikeutuksen perustan. Ohjelmiston kehittäjä voi joko ansaita
+tai vaatia palkkion, mutta ei molempia. </p>
+
+<p> Mielestäni eettisen ohjelmistokehittäjän tulee
tämän
+ ristiriidan kohdatessaan käyttäytyä niin, että ansaitsee
+ palkkion, ja samalla houkutella käyttäjiä vapaaehtoisten
+lahjoitusten tekemiseen. Ajan mittaan käyttäjät tottuvat
+tukemaan kehittäjiä ilman pakkoa, aivan kuten
käyttäjät
+ovat oppineet tukemaan julkisia radio- ja televisioasemia. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Mitä on ohjelmistotuottavuus?</h3>
+
+<p> Jos ohjelmistot olisivat vapaita, maailmassa olisi edelleen ohjelmoijia,
+ vaikkakin ehkä vähemmän. Olisiko tämä haitaksi
+yhteiskunnalle? </p>
+
+<p> Ei välttämättä. Kehittyneissä maissa on
nykyään
+ vähemmän maanviljelijöitä kuin vuonna 1900, mutta
tämän
+ ei katsota olevan haitaksi yhteiskunnalle, koska harvemmat
maanviljelijät
+ tuottavat kuluttajille enemmän ruokaa kuin useammat ennen.
Tätä
+ kutsutaan tuottavuuden kasvuksi. Vapaat ohjelmistot tarvisisivat paljon
+vähemmän ohjelmoijia kysynnän tyydyttämiseen, koska
+ohjelmistotuottavuus nousisi kaikilla tasoilla:</p>
+
+<p> </p>
+
+<ul>
+ <li> Jokaisen kehitetyn ohjelman laajempi käyttö.
+
+ <p> </p>
+ </li>
+ <li> Olemassaolevien ohjelmien räätälöinti
+alusta aloittamisen sijaan.
+ <p> </p>
+ </li>
+ <li> Parempi ohjelmoijien koulutus.
+
+ <p> </p>
+ </li>
+ <li> Päällekkäisten kehityskustannusten poistuminen.
+ </li>
+
+</ul>
+
+<p> He, jotka vastustavat yhteistyötä, koska se johtaa ohjelmoijien
+ määrän vähenemiseen, vastustavat itse asiassa kohonnutta
+ tuottavuutta. Kuitenkin nämä henkilöt usein
hyväksyvät
+ laajalle levinneen väitteen, jonka mukaan ohjelmistotuotanto kaipaa
+ tuottavuuden kasvua. Miten tämä on mahdollista? </p>
+
+<p> ”Ohjelmistotuottavuus” voi tarkoittaa kahta eri asiaa:
kaiken ohjelmistokehityksen
+ yleistä tuottavuutta tai yksittäisten ohjelmointihakkeiden
tuottavuutta.
+ Yhteiskunnan kannalta yleinen tuottavuus on kehittämisen arvoinen
+ja suoraviivaisin kehittämisen tapa on poistaa ne keinotekoiset
yhteistyön
+ esteet, jotka laskevat tuottavuutta. ”Ohjelmistotuottavuutta”
tutkivat
+tutkijat keskittyvät kuitenkin termin toiseen, rajoitettuun
merkitykseen,
+jonka puitteissa kasvu vaatii vaikeita teknologisia edistysaskeleita. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Onko kilpailu väistämätöntä?</h3>
+
+<p> Onko väistämätöntä, että ihmiset
kilpailevat,
+ koettavat ohittaa toisensa yhteiskunnassa? Ehkä. Kilpailu
itsessään
+ ei kuitenkaan ole vahingollista, vahingon aiheuttaa <em>taistelu.</em></p>
+
+<p> On monia tapoja kilpailla. Kilpailua voi olla saavutusten parantaminen,
+ toisten suoritusten ylittäminen. Vanhoina aikoina esimerkiksi
ohjelmointivelhojen
+ välillä vallitsi kilpailua – kilpailua siitä, kuka sai
koneen
+ tekemään ällistyttävimmän tempun tai siitä,
+ kuka kirjoitti lyhyimmän tai nopeimman ohjelman jotakin tarkoitusta
+ varten. Tällainen kilpailu voi hyödyttää kaikkia, jos
+ hyvä urheiluhenki säilyy. </p>
+
+<p> Rakentava kilpailu on riittävä houkutin merkittäviin
+ saavutuksiin. Ihmiset kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä
+ käy kaikissa maailman maissa; jotkut käyttävät
omaisuuksia
+ voittaakseen. He eivät kuitenkaan lahjo laivojen kapteeneja
jättämään
+ heidän kilpailijansa autiolle saarelle. Riittää, kun paras
+ kilpailija voittaa. </p>
+
+<p> Kilpailu muuttuu taisteluksi, kun kilpailijat ryhtyvät
vahingoittamaan
+ toisiaan sen sijaan että edistäisivät omia mahdollisuuksiaan,
+ kun lause ”Paras voittakoon” muuttuu lauseeksi ”Minä
voitan, olin
+paras tai en.” Omistettu ohjelmisto on haitallinen siksi, että se
+edustaa yhteiskuntamme jäsenten välistä taistelua, ei siksi
+että se edustaa kilpailua. </p>
+
+<p> Yritysten välinen kilpailu ei välttämättä ole
+ taistelua. Kun esimerkiksi kaksi ruokakauppaa kilpailee, ne pyrkivät
+ vain parantamaan omaa suoritustaan, eivät sabotoimaan kilpailijaansa.
+ Tämä ei kuitenkaan ole seurausta erityisestä yritysetiikasta,
+ vaan siitä, että alalla on vaikea taistella ellei sitten ryhdy
+ suoraan fyysiseen väkivaltaan. Kaikilla yrityselämän aloilla
+ ei kuitenkaan ole näin. Kaikkia mahdollisesti hyödyttävän
+ informaation pimittäminen on taistelua. </p>
+
+<p> Yritysajattelu ei valmista ihmisiä kohtaamaan kiusausta siirtyä
+ kilpailusta taisteluun. Joitakin taistelun muotoja on kielletty monopolien
+ vastaisilla laeilla, mainontaa koskevilla laeilla ja niin edelleen, mutta
+ sen sijaan että yleistäisivät nämä ohjeet
hylkäämällä
+ taistelun kokonaan, yritysjohtajat keksivät uusia lain sallimia
taistelun
+ muotoja. Yhteiskunnan voimavaroja tuhlataan lahkojen väliseen
taloudelliseen
+ sisällissotaan. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>”Mikset muuta Venäjälle?”</h3>
+
+<p> Jokainen, joka Yhdysvalloissa kannattaa jotakin muuta kuin
äärimmäistä
+ laissez-faire itsekkyyttä, saa usein kuulla tämän kysymyksen.
+ Se esitetään esimerkiksi heille, jotka tukevat kansallista
terveydenhoitojärjestelmää,
+ jollainen on olemassa kaikissa muissa vapaan maailman teollistuneissa maissa.
+ Kysymys esitetään myös taiteen julkisen tuen kaipaajille;
+ myös tämä järjestelmä on olemassa kaikissa
kehittyneissä
+ maissa. Amerikassa ajatusta, jonka mukaan kansalaisilla on velvotteita
+yhteistä hyvää kohtaan, pidetään kommunismina.
+Mutta miten samankaltaisia nämä ajatukset ovat? </p>
+
+<p> Neuvostoliitossa kommunismi oli keskusjohtoinen järjestelmä,
+ joka sääteli kaikkea toimintaa, oletetusti yhteiseksi hyväksi,
+ mutta tosiasiassa Kommunistisen puolueen jäsenten hyväksi.
Kopiointivälineet
+ olivat tarkassa valvonnassa laittoman kopioinnin estämiseksi.</p>
+
+<p> Amerikkalainen henkisiin immateriaalioikeuksiin perustuva
järjestelmä
+ valvoo ohjelman levitystä ja kopiointivälineitä
automatisoiduilla
+ kopiosuojausmenetelmillä laittoman kopioinnin estämiseksi.
Tätä
+ vastoin minä työskentelen luodakseni järjestelmän,
+jossa ihmiset itse saavat päättää teoistaan; aivan
+erityisesti järjestelmän, jossa ihmiset ovat vapaita auttamaan
+lähimmäisiään ja vapaita muuttamaan ja parantamaan
+niitä työvälineitä, joita jokapäiväisessä
+elämässä käytetään. Tällainen
järjestelmä
+perustuu vapaaehtoiseen yhteistoimintaan ja desentralisaatioon.</p>
+
+<p> Jos siis arvioimme järjestelmiä sen perusteella, miten paljon
+ ne muistuttavat venäläistä kommunismia, niin ohjelmistojen
+ omistajat näyttäytyvät kommunisteina. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Kysymys oletuksista</h3>
+
+<p> Olen olettanut, että ohjelmiston käyttäjä on yhtä
+ tärkeä kuin ohjelmiston tekijä, jopa yhtä
tärkeä
+ kuin ohjelmiston tekijän työnantaja. Toisin sanoen
käyttäjien,
+ tekijöiden ja työnantajien tarpeilla ja toiveilla on yhtä
+ suuri painoarvo valitessamme parasta toimintamallia. </p>
+
+<p> Tämä oletus ei ole yleisesti hyväksytty. Monien
mielestä
+ ohjelmiston tekijän työnantaja on ratkaisevasti tärkeämpi
+ taho kuin muut. Heidän oletuksensa mukaan ohjelmiston omistamisen
+tarkoitus on antaa tekijän työnantajalle etu, jonka työnantaja
+ansaitsee – täysin riippumatta omistajuuden vaikutuksista
yhteiskunnalle.
+</p>
+
+<p> Ei kannata yrittää todistaa tai kumota näitä
oletuksia.
+ Argumentointi edellyttää yksimielisyyttä oletuksista.
Niinpä
+ suurin osa sanomastani puhuttelee vain heitä, jotka jakavat oletukseni
+ tai ovat ainakin kiinnostuneet oletusteni seurauksista. Heille, joiden
+mielestä omistajat ovat tärkeämpiä kuin kukaan muu,
+tämä kirjoitus on yksinkertaisesti merkityksetön. </p>
+
+<p> Mutta miksi suuri osa amerikkalaisista hyväksyy oletuksen, joka
+ asettaa tietyn ihmisryhmän kaikkien muiden yläpuolelle? Osittain
+ siksi, että he kuvittelevat, että tämä oletus on osa
+ amerikkalaisen yhteiskunnan oikeusperinnettä. Joidenkin mielestä
+ oletuksen kiistäminen horjuttaa yhteiskunnan perusteita. </p>
+
+<p> Näiden ihmisten on tärkeää tietää, että
+ kyseinen oletus ei ole eikä ole koskaan ollutkaan osa
oikeusperinnettämme.
+ </p>
+
+<p> Yhdysvaltain perustuslaki sanoo, että tekijänoikeuden tarkoitus
+ on ”edistää tieteen ja taiteiden kehitystä”.
Korkein oikeus
+ on tulkinnut (tapauksessa Fox Film vastaan Doyal) tätä seuraavasti:
+ ”Yhdysvaltain ainoa intressi ja tekijälle annetun yksinoikeuden
ainoa
+ tarkoitus kohdistuu yleisön tekijöiden teoksista saamaan
hyötyyn.”
+ </p>
+
+<p> Meidän ei ole pakko olla samaa mieltä kuin perustuslaki tai
+ korkein oikeus. (Yhteen aikaan molemmat hyväksyivät orjuuden.)
+ Näin ollen perustuslain tai korkeimman oikeuden käsitykset
eivät
+ kumoa oletusta omistajuuden etusijasta. Toivon kuitenkin, että kun
+huomaamme, että oletus on pikemminkin radikaalin
äärioikeistolainen
+kuin perinteisesti tunnustettu, sen houkutusvoima heikkenee. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Johtopäätös</h3>
+
+<p> Kuvittelemme, että yhteiskuntamme kannustaa lähimmäisen
+ auttamiseen, mutta joka kerta kun palkitsemme jakamisen estämisen
+tai ihailemme tällä tavoin hankittua varallisuutta, annamme
itsestämme
+ päinvastaisen kuvan. </p>
+
+<p> Ohjelmistojen rajoittaminen on yksi muoto tavastamme laiminlyödä
+ yhteisön hyvä henkilökohtaisen edun nimissä. Voimme
+jäljittää tämän laiminlyönnin kulkua Ronald
+Reaganista Jim Bakkeriin, Ivan Boeskystä Esso-yhtiöön,
pettävistä
+pankeista pettäviin kouluihin. Laiminlyönnin
määrää
+voidaan mitata kodittomien ja vankien määrällä.
Yhteisöllisyyden
+ vastainen ilmapiiri ruokkii itseään, sillä mitä useammin
+ huomaamme toisten laiminlyövän meidän auttamisemme, sitä
+ turhemmalta tuntuu heitä auttaa. Näin yhteiskunta rappeutuu
viidakoksi.
+ </p>
+
+<p> Jos emme halua asua viidakossa, meidän on muutettava asenteitamme.
+ Meidän on osoitettava, että pidämme hyvänä
kansalaisena
+ häntä, joka tarvittaessa tekee yhteistyötä, emme
häntä,
+ joka menestyksekkäästi ottaa toisilta. Toivon että liike
+vapaiden ohjelmistojen puolesta vie tähän suuntaan: ainakin
yhdellä
+ alalla korvaamme viidakon tehokkaammalla, vapaaehtoiseen
yhteistyöhön
+ kannustavalla ja perustuvalla järjestelmällä. </p>
+
+<p> </p>
+
+<h3>Viittet</h3>
+
+<ol>
+ <li> <a name="1"> Sana ”vapaa” ilmaisussa ”vapaa
ohjelmisto” viittaa
+ vapauteen, ei hintaan. Vapaasta ohjelmistosta maksettu hinta voi olla nolla
+ tai pieni tai (toisinaan) sangen suuri.</a> </li>
+ <li> <a name="2"> Kysymykset saastumisesta tai ruuhkista eivät
+ muuta johtopäätöstä. Jos haluamme tehdä ajamisesta
+ kalliimpaa, jotta autolla ajettaisiin vähemmän, ei kannata
käyttää
+ tullimaksuja, sillä niiden periminen lisää saastumista ja
+ ruuhkia. Polttoainevero on paljon tehokkaampi menetelmä. Samaan tapaan
+ halu parantaa turvallisuutta laskemalla suurinta sallittua nopeutta on
irrelevantti
+ argumenttimme kannalta; vapaa tie nostaa keskimääräistä
+ nopeutta – koska tullia varten ei tarvitse pysähtyä –
suurimmasta
+ sallitusta nopeudesta riippumatta.</a> </li>
+ <li> <a name="3"> Jotakin tiettyä ohjelmistoa voidaan
pitää
+ niin vahingollisena, ettei sen pitäisi olla lainkaan saatavilla,
esimerkkinä
+ Lotus Marketplace –tietokantaohjelma, joka vedettiin markkinoilta
julkisen
+ paheksunnan vuoksi. Suurinta osaa argumentistani ei voida soveltaa
tähän
+ tapaukseen, mutta toisaalta ei ole juurikaan järkeä
väittää,
+ että ohjelmistoilla pitäisi olla omistaja, jotta omistaja
vaikeuttaisi
+ niiden saatavuutta. Omistaja ei vedä ohjelmistoa markkinoilta
<em>täysin</em>,
+ kuten olisi toivottavaa tapauksessa, jossa ohjelman käyttöä
+ pidetään tuhoisana.</a> </li>
+
+</ol>
+
+<p> </p>
+
+<hr>
+<p>Takaisin <a href="/home.fi.html">GNU-hankkeen pääsivulle.</a>.
+ </p>
+<!-- Please keep this list alphabetical --><!--
PLEASE UPDATE THE LIST AT THE BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! -->
+ [ <a href="/philosophy/shouldbefree.cs.html">Czech</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.html">English</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.fr.html">French</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.id.html">Indonesian</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.pt.html">Portuguese</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.ru.html">Russian</a> | <a
+ href="/philosophy/shouldbefree.es.html">Spanish</a><!-- Please keep this list
alphabetical --><!-- PLEASE UPDATE THE LIST AT THE
BOTTOM (OR TOP) OF THE PAGE TOO! -->
+ ]
+<p> Kysymykset GNU:sta ja FSF:stä: <a
href="mailto:address@hidden";><em>address@hidden</em></a>.
+ On muitakin tapoja <a href="/home.html#ContactInfo">ottaa yhteyttä</a>
+ FSF:n. </p>
+
+<p> Lähetä kommentit näistä verkkosivuista osoitteeseen
+ <a href="mailto:address@hidden";><em>address@hidden</em></a>,
+ muut kysymykset osoitteeseen <a
href="mailto:address@hidden";><em>address@hidden</em></a>.
+ </p>
+
+<p> </p>
+
+<p> Copyright (C) 1998 Free Software Foundation, Inc., 51 Franklin St -
+Fifth Floor, Boston, MA 02110, USA </p>
+
+<p> Kirjaimellinen kopioiminen ja levittäminen sallittu, kunhan
tämä
+ tekijänoikeusilmoitus säilytetään. </p>
+
+<p> Suomentanut Tere Vaden. <a
href="mailto:address@hidden";>address@hidden</a><br>Translation coordination:
Luis M. Arteaga <address@hidden> </p>
+
+<hr>
+</body>
+</html>
| [Prev in Thread] |
Current Thread |
[Next in Thread] |
- www/philosophy shouldbefree.fi.html,
Pavel Kharitonov <=